gabon

Gabonissa on noin 1.5 miljoonaa asukasta. Vuosina 1900-1940 Gabonin väkiluku väheni historiallisten ja ympäristöön liittyvien syiden vuoksi. Gabonissa on yksi Afrikan alhaisimmista väestötiheyksistä ja neljänneksi korkein inhimillisen kehityksen indeksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Etniset ryhmät

Melkein jokainen gabonilainen on bantu-syntyperää. Gabonissa asuu vähintään neljäkymmentä etnistä ryhmää, joilla jokaisella on oma kielensä ja kulttuurinsa. Vaikka hampaiden uskotaan yleensä olevan suurin, uudet väestölaskennan tilastot näyttävät suosivan nzebejä. Myene, Kota, Shira, Puru ja Kande ovat muiden joukossa. Gabonin etniset rajat ovat vähemmän määriteltyjä kuin muissa Afrikan maissa. On myös pygmy-kansoja, kuten bongo, kota ja baka, jotka puhuvat ainoaa ei-bantu-kieltä Gabonissa.

Suurin osa etnisistä ryhmistä on hajallaan Gabonissa, mikä johtaa jatkuvaan kontaktiin ja vuorovaikutukseen ryhmien välillä. Etniset avioliitot ovat hyvin yleisiä, mikä auttaa lievittämään etnisiä konflikteja. Sen edellisen siirtomaaherran ranskan kieli on yhdistävä tekijä. Gabonin demokraattisen puolueen (PDG) historiallinen ylivalta on myös auttanut yhdistämään eri kansallisuudet ja paikalliset intressit laajemmalle kokonaisuudelle. Gabonissa asuu noin 10,000 2,000 syntyperäistä ranskalaista, mukaan lukien arviolta 2016 2016 kaksoiskansalaisuutta.

Uskonto

Gabonin suurimpia uskontoja ovat kristinusko (roomalaiskatolisuus ja protestantismi), bwiti, islam ja alkuperäiskansojen animistinen uskonto. Monet ihmiset harjoittavat sekä kristinuskon että muinaisten alkuperäiskansojen uskonnollisia järjestelmiä. Noin 73 prosenttia väestöstä, mukaan lukien ei-kansalaiset, harjoittaa ainakin joitain kristinuskon elementtejä, mukaan lukien synkretistinen Bwiti; 12 prosenttia harjoittaa islamia (joista 80-90 prosenttia on ulkomaalaisia); 10 prosenttia harjoittaa yksinomaan perinteisiä alkuperäiskansojen uskonnollisia uskomuksia; ja 5 prosenttia ei harjoita uskontoa tai ovat ateisteja.

Gabon on maa Keski-Afrikassa Atlantin rannikolla. Se sijaitsee päiväntasaajalla leveysasteilla 3° N ja 4° S sekä pituusasteilla 8° ja 15° E. Gabonissa vallitsee päiväntasaajan ilmasto, ja sen laaja sademetsäverkosto kattaa 85 prosenttia maan pinta-alasta.

Alueita on kolme: rannikkotasangot (20-300 kilometriä valtameren rannikosta), vuoret (Librevillen koilliseen sijaitseva Cristal-vuoret, Chaillu-massif keskustassa ja savanni Itä). Rannikkotasangot ovat osa Maailman luonnonsäätiön Atlantin Päiväntasaajan rannikkometsien ekoaluetta, ja niihin kuuluu Keski-Afrikan mangrovekasvit, erityisesti Muni-joen suiston ympärillä Päiväntasaajan Guinean rajalla.

Gabonin pisin joki, Ogooué, on 1,200 kilometriä (750 mailia) pitkä. Gabonissa on kolme karstialuetta, joista jokaisella on satoja dolomiitti- ja kalkkikivikivistä kaiverrettuja luolia. Grotte du Lastoursville, Grotte du Lebamba, Grotte du Bongolo ja Grotte du Kessipougou ovat luolissa. Monet luolat ovat vielä löytämättä. Kesällä 2008 National Geographic Expedition vieraili luolissa tallentamassa ne.

Gabon tunnetaan myös pyrkimyksistään suojella ympäristöä. Presidentti Omar Bongo Ondimba vahvisti Gabonin lujasti tulevan ekomatkailukohteena vuonna 2002 määrittämällä noin 10 % maan pinta-alasta osaksi kansallispuistojärjestelmää (yhteensä 13 puistoa), joka on yksi maailman suurimmista luonnonpuistoista. Gabonin kansallispuistojärjestelmää hallinnoi kansallispuistojen kansallinen virasto.

Öljy, magnesium, rauta, kulta, uraani ja metsät ovat esimerkkejä luonnonvaroista.

Uskotaan, että 80 prosenttia gabonilaisista osaa kommunikoida ranskaksi, ja 30 prosenttia Librevillen asukkaista puhuu äidinkielenään. 32 prosenttia gabonilaisista puhuu hampaiden kieltä äidinkielenä.

Maa ilmoitti aikovansa lisätä englannin toiseksi viralliseksi kieleksi lokakuussa 2012 juuri ennen Kansainvälisen frankofonian järjestön 14. huippukokousta vastauksena Ranskan korruptiotutkimukseen Afrikan maassa, vaikka hallituksen tiedottaja vaati sitä. oli vain käytännön syistä. Myöhemmät selvennykset paljastivat, että kansakunta aikoi opettaa englantia ensimmäisenä vieraana kielenä kouluissa säilyttäen ranskan ensisijaisena opetusvälineenä.

Gabonin taloutta ohjaa öljy. Öljytulot muodostavat noin 46 prosenttia valtion budjetista, 43 prosenttia BKT:sta ja 81 prosenttia viennistä. Öljyntuotanto laskee tällä hetkellä nopeasti, ja se oli huipussaan 370,000 1997 barrelia päivässä vuonna 2025. Joidenkin ennusteiden mukaan Gabonin öljy ehtyy vuoteen 1971 mennessä. Öljytulojen laskusta huolimatta valmistautuminen öljyn jälkeiseen tulevaisuuteen on vasta alkamassa. Grondinin öljykenttä löydettiin vuonna 50 160 metrin (40 jalan) meren syvyydessä 25 km:n (2 mailia) merestä, ja se tuottaa maastrichtin aikaisista Batangan hiekkakivistä, mikä tuottaa noin 1.2 km:n syvän anticline-suolan rakenteellisen loukun.

Gabonin valtion menot, jotka aiheutuivat vuosien huomattavasta öljyvarastosta, käytettiin tehottomasti. Ylikulutus Trans-Gabonin rautatielle, CFA-frangin heikkeneminen vuonna 1994 ja vuosia jatkunut alhainen öljyn hinta ovat kaikki vaikuttaneet vakaviin taloudellisiin ongelmiin, jotka edelleen kummittelevat kansakuntaa.

Gabonilla on huono maine Pariisin klubissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) huonon velan ja tulonhallinnan vuoksi. Peräkkäiset IMF:n tehtävät ovat tuominneet hallitusta ylikulutuksesta ei-budjetin eriin (sekä hyvinä että huonoina vuosina), ylilainasta keskuspankilta sekä yksityistämisen ja hallintouudistuksen viivästymisestä. Gabon sen sijaan sai onnistuneesti päätökseen 15 kuukauden valmiusluottosopimuksen IMF:n kanssa syyskuussa 2005. Toukokuussa 2007 IMF:n kanssa sovittiin uudesta kolmivuotisesta valmiustilasopimuksesta. Gabon ei kyennyt saavuttamaan valmiusjärjestelyn mukaisia ​​taloudellisia tavoitteitaan vuonna 2009 finanssikriisin ja presidentti Omar Bongon kuolemaan ja vaaleihin liittyvien yhteiskunnallisten tapahtumien vuoksi. Neuvottelut IMF:n kanssa olivat vielä kesken.

Gabonin öljytulot ovat johtaneet alueen poikkeuksellisen korkeaan BKT:hen asukasta kohden, 8,600 20 dollaria. Taloudellinen jakautuma on kuitenkin vino ja sosiaaliset indeksit ovat alhaiset. Väestön rikkain 90 prosenttia saa yli 2016 prosenttia tuloista, kun taas noin kolmannes gabonilaisista elää köyhyydessä.

Talous on vahvasti riippuvainen louhinnasta, vaikka perusresurssit ovatkin runsaat. Ennen öljyn löytämistä Gabonin talous perustui metsätalouteen. Nykyään puunkorjuu ja mangaanin louhinta ovat kaksi merkittävintä tulonlähdettä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat johtaneet maailman suurimman hyödyntämättömän rautamalmiesiintymän löytämiseen. Pääkaupunkiseudulla olevien perheenjäsenten rahalähetykset tai toimeentulo tarjoavat tuloja monille maaseudulla asuville ihmisille, joilla ei ole työmahdollisuuksia kaivannaisaloilla.

Ulkomaiset ja kotimaiset kommentaattorit ovat arvostelleet Gabonin talouden monimuotoisuuden puutetta.

Lisäinvestointeja maatalouteen tai matkailuun haittaa infrastruktuurin puute. Muutamat merkittävät paikalliset sijoittajat hallitsevat olemassa olevia rajoitettuja jalostus- ja palvelualoja.

Hallitus aloitti 1990-luvulla Maailmanpankin ja IMF:n pyynnöstä valtion omistamien yritysten yksityistämisohjelman ja hallintouudistuksen, mukaan lukien julkisen sektorin työllisyyden ja palkankorotusten vähentämisen, mutta edistyminen on ollut hidasta. Uusi hallinto on ilmaissut aikomuksensa pyrkiä kohti maan talousuudistusta, vaikka tämä tavoite tulee olemaan vaikea saavuttaa.

Gabonin viisumi maksaa noin 70 euroa. Saapuessaan viisumin voi ostaa euroissa tai paikallisissa frangeissa oikeanpuoleisessa jonossa koneesta poistuttuaan. Raporttien mukaan tämä ei ole enää sallittua elokuusta 2010 lähtien, ja Gaboniin tulevilla työntekijöillä on oltava voimassa oleva viisumi saapuessaan tai heidät karkotetaan. Viimeisimmät ulkomaalaiset Gabonissa vierailijat kertovat viisumin hinnan nousseen ja väittävät käyttäneensä lähes 122 euroa kolmen kuukauden kertaviisumiin ja enemmän toistuviin viisumeihin.

Pariisista Air France ja Gabon Airlines matkustavat Librevilleen, kun taas Casablancalta Royal Air Maroc lentää Gaboniin. Air Service lentää Addis Abebasta Doualaan (Kamerun), ja Ethiopian Airlines lentää Addis Abebasta Doualaan (Kamerun). Brazzavilleen, Kongoon, on toisinaan lisälentoja.

Interair lentää maanantaisin Johannesburgista Etelä-Afrikasta Kongon Librevilleen välilaskulla Brazzavillessä ja palaa keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin ja perjantaisin "SAA" lentää suoraan Johannesburgista (Etelä-Afrikka) Librevilleen.

Lufthansa lentää Frankfurtista viisi kertaa viikossa.

Vaikka rajanylityspaikkoja on monia, tiet ovat huonoja ja 4×4 on suositeltavaa.

Kaupunkien ulkopuolella linja-auto on kätevin kulkuväline (yleensä 6- tai 9-paikkaiset autot, mutta joskus myös minibussit). Niitä on paljon, ja ne ovat kaikki erittäin edullisia (esim. 7000 XAF:a Librevillestä Lambereneen). Taksit ovat runsaasti ja edullisia kaupungeissa. Yhden henkilön hinta ei saa ylittää 5000. Lipun hinta määräytyy kuljetun matkan mukaan (ja sen perusteella, löytääkö kuljettaja lisää hintoja määränpäästäsi). Kahden tai kolmen minuutin ajomatka maksaa 100 XAF, kun taas matka Owendon rautatieasemalta Librevillen keskustan alueelle maksaa 2000 XAF. 21 tunnin jälkeen taksihinnat yleensä nousevat.

Oyem, Makouko ja Franceville/Mvengue ovat Air Servicen kohteisiin. Franceville/Mvengue lentää Air Nationale. Paitsi tiistaita ja torstaita, on lentoja Franceville/Mvengue joka päivä viikossa. Africa's Connection liikennöi päivittäisiä lentoja Librevillen ja Port Gentilin välillä sekä viikoittaisia ​​lentoja Port-Gentil/Librevillen ja So Tomén sekä Prncipen ja Loangon kansallispuiston välillä.

Vaikka Gabonissa on joitain päällystettyjä teitä, ajoneuvon pitäisi riittää, jos oleskelet yhdessä tärkeimmistä kaupungeista. 4 × 4 tarvitaan, jos aiot mennä johonkin pääkaupunkien ulkopuolella oleville hiekkateille. Gabonissa on alle 800 kilometriä asfaltoituja teitä, joista osa on huonossa kunnossa. Jopa 4×4-autolla matkustaminen suurten suurkaupunkialueiden ulkopuolella sadekauden aikana on haastavaa.

Owendosta Francevilleen kulkee Trans-Gabonin rautatie. Matka kestää 12–18 tuntia ja myöhästyy usein. Juna-aikatauluissa on kausivaihteluita. Junat kulkevat molempiin suuntiin tiistaisin, torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin nykyisen aikataulun mukaan (Basse 2014 maaliskuusta 2015 alkaen). Omnibus ja Express ovat kaksi liikenteessä olevaa junaa. Molemmat vievät suunnilleen saman ajan, vaikka Express tekee vähemmän pysähdyksiä pienemmillä asemilla. Expressissä ilmastointi on saatavilla VIP-, 1. ja 2. luokassa, mutta vain VIP- ja 1. luokassa omnibussissa.

Muutama hyväkuntoinen gabonilainen liikemies on investoinut uusiin busseihin maan suurimpia kaupunkeja palveleville linja-autolinjoille. Suurin osa näistä busseista kulkee kaupunkien välillä ja sisällä päällystettyjä moottoriteitä. Nämä linja-autoyhtiöt ovat laajentaneet merkittävästi reittejään Air Gabonin lopettamisen jälkeen.

Venekuljetukset ovat saatavilla pitkin Gabonin rannikkoa ja satoja kilometrejä Ogooue-jokea pitkin Lambareneen. Joka päivä veneitä lähtee Librevilleen ja Port Gentiliin. Muutaman päivän välein tarjotaan jokiretkiä pääjoen suulta Port Gentilistä Lambareneen (Albert Schweitzerin sairaala). Hotelli Olako järjestää viikoittaisia ​​veneretkiä Port Gentilin ja Ombouén (lähellä Loangon kansallispuistoa) välillä, ja ne kestävät 3-4,5 tuntia (riippuen venetyypistä ja moottorista).

• Libreville – pääkaupunki
• Cap Lopez
• Franceville
• gamba
• Kango
• Lambarene
• Mayumba
• Owendo
• Port-Gentil rajautuu Etelä-Atlantin rannikolle

• Akandan kansallispuisto — Muuttolintuja ja kilpikonnia voi tavata Akandan kansallispuiston mangrove- ja vuorovesitasanteilla.
• Banteke Plateaun kansallispuisto — Metsänorsuja, puhveleita ja antilooppeja asuu Banteke Plateaun kansallispuistossa, joka on savanni, jota yhdistävät joet asukkaiden köysiloilla.
• Crystal Mountainsin kansallispuisto - Crystal Mountainsin kansallispuistosta löytyy sumuisia metsiä, joissa on runsaasti orkideoita, begonioita ja muuta kasvillisuutta.
• Ivindon kansallispuisto — Ivindon kansallispuistossa on kaksi Keski-Afrikan kauneinta vesiputousta sekä gorillat, simpanssit ja metsänorsut, jotka kokoontuvat puiston jokien ja vesistöjen ympärille.
• Loangon kansallispuisto — Loangon kansallispuisto on 100 kilometriä pitkä koskemattomia rantoja ja ympäröivä sademetsä, joka on sekä kaunis että loistava paikka nähdä leopardeja, norsuja, gorilloja ja apinoita rannalla.
• Lopén kansallispuisto — Ogooue-joen laidun ja paksun metsän yhdistelmä; lähteä pirogue-ajelulle jokea pitkin, katso vanhoja kalliokaiverruksia tai seuraa gorilloja tai mandrilliapinoita pygmy-oppaan kanssa.
• Mayumban kansallispuisto — Mayumba National Park on hiekkainen niemimaa, jossa asuu maailman suurin pesivä nahkakilpikonna.
• Minkeben kansallispuisto — Minkeben kansallispuisto on ylängön metsä, jossa on valtavat hiekkakivikupolit, joista löytyy norsuja, metsässä asuvia antilooppeja ja suuria sikoja.

Gabon käyttää Keski-Afrikan CFA-frangia (XAF). Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Kongon tasavalta ja Päiväntasaajan Guinea käyttävät sitä. Vaikka CFA-frangi (XAF) ja Länsi-Afrikan CFA-frangi (XOF) ovat teknisesti erillisiä valuuttoja, niitä käytetään vaihtokelpoisesti kaikissa CFA-frangeja (XAF ja XOF) käyttävissä maissa.

Ranskan valtiovarainministeriö tukee molempia CFA-frangeja, jotka on sidottu euroon 1 eurolla = XAF655.957. Liikkeessä on 500, 1,000 2,000, 5000 10,000, 2016 2016 ja 2016 2016 seteleitä.

Kaikki Gabonin Ecobank-pankkiautomaatit hyväksyvät Mastercard- ja Visa-kortit käteisnostoihin vuodesta 2014 lähtien.

• 1. tammikuuta: uudenvuodenpäivä
• 12. maaliskuuta: Kunnostuspäivä
• 1. huhtikuuta: pääsiäismaanantai
• 17. huhtikuuta: Naistenpäivä
• 1. toukokuuta: Vapunpäivä
• 6. toukokuuta: Marttyyrin päivä
• 20. toukokuuta: Whit Monday
• 15. elokuuta: Oletus
• 16. elokuuta: Itsenäisyyspäivät
• 8. elokuuta: Eid al-Fitr (ramadanin loppu)
• 1. marraskuuta: pyhäinpäivä
• 15. lokakuuta: Eid al-Adha (uhrijuhla)
• 25. joulukuuta: Joulupäivä

Gabon on kansakunta, jossa on runsaasti kansanperinnettä ja mytologiaa, ja sen suullinen kulttuuri on edeltänyt lukutaidon tuloa 2016-luvulla. "Raconteurs" yrittää tällä hetkellä säilyttää Fang- ja Nzebis-tapoja kuten mvett ja ingwala.

Gabonissa on myös maailmanlaajuisesti tunnettuja naamioita, kuten n'goltang (Fang) ja Kota relikaarihahmot. Jokaisella heimolla on oma kokoelmansa naamioita, joita käytetään moniin eri tarkoituksiin. Ne nähdään useimmiten perinteisissä rituaaleissa, kuten häissä, syntymässä ja hautajaisissa. Traditionalistit käyttävät työssään ensisijaisesti harvinaisia ​​paikallisia puutavaraa ja muita arvokkaita materiaaleja.

Toisin kuin alueelliset raskassarjat, kuten Kongon demokraattinen tasavalta ja Kamerun, gabonilainen musiikki on vähemmän tunnettua. Patience Dabany, gabonilainen laulaja ja kuuluisa live-esiintyjä, sekä Annie Flore Batchiellilys, gabonilainen laulaja ja tunnettu live-esiintyjä, ovat maan folk-tähtiä. Kitaristit Georges Oyendze, La Rose Mbadou ja Sylvain Avara sekä laulaja Oliver N'Goma ovat myös tunnettuja.

Rock ja hip hop Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta sekä rumba, makossa ja soukous ovat kaikki suosittuja Gabonissa. Obala, ngombi (fr), balafon ja perinteiset rummut ovat kaikki gabonilaisia ​​kansansoittimia.

Radio-Diffusion Valtion omistama ja hallinnoima Télévision Gabonaise (RTG) lähettää ranskan ja alkuperäiskansojen kielillä. Suurissa kaupungeissa väritelevisiolähetykset on aloitettu. Africa No. 1, kaupallinen radioasema, aloitti lähetykset vuonna 1981. Se on maanosan tehokkain radioasema, johon osallistuvat Ranskan ja Gabonin hallitukset sekä kaupalliset eurooppalaiset tiedotusvälineet.

Hallituksen hallussa oli vuonna 2004 kaksi radioasemaa, ja loput seitsemän olivat yksityisessä omistuksessa. Siellä oli myös kaksi valtion ylläpitämää ja neljä yksityisomistuksessa olevaa televisiokanavaa. Vuonna 1,000 jokaista tuhatta ihmistä kohden oli arviolta 2003 radiota ja 488 televisiota. Kaapeliasiakkaita oli 308 tuhatta henkilöä kohden. Lisäksi vuonna 11.5 oli 1,000 henkilökohtaista tietokonetta 22.4 1,000 asukasta kohden ja Internet-yhteys 2003 henkilöllä 26 1,000:ta kohden. Gabonese Press Agency on maan lehdistötoimisto, joka tuottaa Gabon-Matin-päivälehteä (levikki 18,000 2002 vuonna 2016).

Vuonna 2002 Librevillen hallituksen valvoman päivälehden L'Unionin keskimääräinen päivittäinen lukijamäärä oli 40,000 2016. Viestintäministeriö julkaisee viikkolehteä Gabon d'Aujourdhui. Saatavilla on noin yhdeksän yksityisomistuksessa olevaa lehteä, joko riippumattomia tai poliittisiin puolueisiin liittyviä. Niitä julkaistaan ​​pieniä määriä, ja niitä lykätään usein budjettirajoitusten vuoksi. Gabonin perustuslaki takaa sanan- ja lehdistönvapauden, ja hallitus tukee näitä oikeuksia. Useat julkaisut arvostelevat hallitusta avoimesti, ja kansainväliset julkaisut ovat helposti saatavilla.

Pygmy-kansat asettuivat ensimmäisinä alueelle. Liikkuessaan bantu-heimot pääosin syrjäyttivät ja assimiloivat heidät.

Ensimmäiset eurooppalaiset tulivat 15-luvulla. Gabonissa myeni-kielinen monarkia, joka tunnettiin nimellä Orungu, syntyi 18-luvulla.

Bartholomew Roberts, walesilainen merirosvo, joka tunnetaan nimellä Black Bart, menehtyi merellä Cape Lopezin rannikolla 10. helmikuuta 1722. Vuodesta 1719 vuoteen 1722 hän hyökkäsi aluksiin Amerikan ja Länsi-Afrikan rannikoilla.

Vuonna 1875 ensimmäisen retkikunnan Gabon-Kongon alueelle johti ranskalainen seikkailija Pierre Savorgnan de Brazza. Hän perusti Francevillen ja toimi myöhemmin siirtomaakuvernöörinä. Kun Ranska virallisesti valloitti Gabonin vuonna 1885, monet bantu-heimot asuivat alueella, joka on nykyinen Gabon.

Gabon liittyi Ranskan Päiväntasaajan Afrikan neljään alueeseen vuonna 1910 ja muodosti liittovaltion, joka kesti vuoteen 1959. 17. elokuuta 1960 nämä alueet itsenäistyivät. Léon M'ba oli Gabonin ensimmäinen presidentti, joka valittiin vuonna 1961 varapresidentiksi Omar Bongo Ondimba.

M'ban valtaannousun jälkeen lehdistöä tukahdutettiin, poliittiset mielenosoitukset kiellettiin, sananvapautta rajoitettiin, muut poliittiset puolueet syrjäytettiin asteittain vallasta ja perustuslakia muutettiin Ranskan linjausten mukaisesti presidentin vallan siirtämiseksi. M'ba otti. Kun M'ba hajotti kansalliskokouksen luodakseen yksipuoluehallinnon tammikuussa 1964, armeijan vallankaappaus yritti syrjäyttää hänet ja palauttaa parlamentaarisen demokratian. 24 tunnin kuluessa saapuivat ranskalaiset laskuvarjovarjomiehet palauttamaan M'ban valtaan.

Huolimatta massiivisista mielenosoituksista ja mellakoista vallankaappaus päättyi muutaman päivän taistelun jälkeen ja oppositio vangittiin. Tähän päivään asti ranskalaiset joukot ovat sijoittuneet Camp de Gaullelle Gabonin kaupungin laitamille. Bongo nousi presidentiksi, kun M'Ba kuoli vuonna 1967.

Bongo julisti Gabonin yksipuoluevaltioksi maaliskuussa 1968 hajottaen BDG:n ja perustaen Parti Democratique Gabonais (PDG). Hän toivotti kaikki gabonilaiset tervetulleiksi liittymään heidän aiemmasta poliittisesta uskollisuudestaan ​​​​riippumatta. Bongo käytti PDG:tä välineenä hukuttaakseen alueelliset ja heimokonfliktit, jotka olivat aiemmin jakaneet Gabonin politiikan, luodakseen yhtenäisen kansallisen liikkeen hallituksen kehitystavoitteiden puolesta. Helmikuussa 1975 Bongo valittiin presidentiksi; huhtikuussa 1975 varapresidentin virka lakkautettiin ja korvattiin pääministeriviralla, jolla ei ollut automaattisia seuraajaoikeuksia. Bongo valittiin uudelleen seitsemäksi vuodeksi presidentiksi joulukuussa 7 ja marraskuussa 1979.

Opiskelijat ja työntekijät järjestivät 1990-luvun alussa väkivaltaisia ​​mielenosoituksia ja lakkoja, joita ruokkivat taloudellinen tyytymättömyys ja poliittinen uudistus. Bongo työskenteli työntekijöiden kanssa alakohtaisesti vastauksena heidän valituksiinsa ja teki huomattavia palkkojen alennuksia. Hän sanoi myös avaavansa PDG:n ja pitävänsä kansallisen poliittisen konferenssin maalis-huhtikuussa 1990 keskustellakseen Gabonin tulevasta poliittisesta rakenteesta. Kokoukseen osallistuivat PDG ja 74 poliittista ryhmää. Hallitseva PDG ja sen kannattajat jakautuivat kahteen löyhään koalitioon, Opposition yhdistysten ja puolueiden rintamaan, joihin kuuluivat irtautunut Morena Fundamental ja Gabonin edistyspuolue.

Huhtikuussa 1990 pidetyssä konferenssissa hyväksyttiin merkittäviä poliittisia muutoksia, mukaan lukien kansallisen senaatin perustaminen, budjetointiprosessin hajauttaminen, kokoontumis- ja lehdistönvapaus sekä lähtöviisumin tarpeen poistaminen. Bongo erosi PDG:n puheenjohtajasta pyrkiessään johtamaan poliittisen järjestelmän siirtymistä monipuoluedemokratiaan, ja uuden pääministerin Casimir Oye-Mban johtama siirtymäkauden hallinto muodostettiin. Tuloksena syntynyt hallinto, joka tunnettiin nimellä Gabonese Social Democratic Group (RSDG), oli pienempi kuin edellinen, ja sen hallituksessa oli eri oppositioryhmien jäseniä. Toukokuussa 1990 RSDG laati väliaikaisen perustuslain, joka sisälsi perusoikeuskirjan ja riippumattoman oikeuslaitoksen, mutta antoi presidentille laajat hallinnolliset valtuudet. Tämä asiakirja tuli voimaan maaliskuussa 1991 perustuslakivaliokunnan ja kansalliskokouksen lisätarkastelujen jälkeen.

PDG:n vastustus jatkui kuitenkin huhtikuun 1990 kokouksen jälkeen, ja kaksi vallankaappausyritystä löydettiin ja estettiin syyskuussa 1990. Hallituksen vastaisista mielenosoituksista huolimatta oppositiojohtajan odottamattoman kuoleman jälkeen PDG sai vahvan enemmistön ensimmäisessä monipuolueisessa Nationalissa. Eduskuntavaalit lähes 30 vuoden päästä syys-lokakuussa 1990.

Sen jälkeen kun presidentti Omar Bongo valittiin uudelleen 51 prosentilla äänistä joulukuussa 1993, opposition ehdokkaat kieltäytyivät hyväksymästä tuloksia. Vakavien kansalaislevottomuuksien jälkeen hallitus ja oppositioryhmät sopivat työskentelevänsä poliittisen ratkaisun löytämiseksi. Nämä keskustelut johtivat Pariisin sopimuksiin, jotka allekirjoitettiin marraskuussa 1994 ja jotka sisälsivät monia oppositiojohtajia kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen. Tämä järjestely kuitenkin hajosi nopeasti, ja vuosien 1996 ja 1997 eduskunta- ja kunnallisvaalit loivat pohjan paluulle puoluepolitiikkaan. PDG voitti merkittävän voiton parlamenttivaaleissa, mutta oppositiopormestarit valittiin monissa suurissa kaupungeissa, mukaan lukien Libreville, vuoden 1997 kunnallisvaaleissa.

Joulukuussa 1998 presidentti Omar Bongo risteily valittiin uudelleen suurella enemmistöllä vastustuksen jakautumisesta huolimatta. Lukuisista väitetyistä poikkeavuuksista huolimatta useat ulkomaiset tarkkailijat kuvasivat tuloksia edustaviksi, eikä vuoden 1993 vaaleja edeltäneistä väkivaltaisista levottomuuksista ollut mitään. PDG ja siihen liittyvät riippumattomat hallitsivat kansalliskokousta lähes kokonaan rauhanomaisten mutta virheellisten parlamenttivaalien jälkeen vuosina 2001–2002, joita useat pienet oppositiopuolueet boikotoivat ja jotka tuomittiin ankarasti hallinnollisista virheistä. Presidentti Omar Bongo valittiin uudelleen marraskuussa 2005 kuudennelle kaudelle. Hänet valittiin mukavasti uudelleen, vaikka vastustajat väittävät, että vaaleja vaivasivat väärinkäytökset. Hänen voittoilmoituksensa jälkeen tapahtui muutamia väkivaltaisuuksia, mutta Gabon pysyi yleisesti ottaen rauhallisena.

Joulukuussa 2006 järjestettiin uudet kansalliskokousvaalit. Perustuslakituomioistuin peruutti monet äänestyssääntöjenvastaisuuksien vuoksi riitautetut paikat, mutta PDG säilytti kansalliskokouksen hallinnan vuoden 2007 alussa järjestetyissä toissijaisissa vaaleissa.

Presidentti Omar Bongo kuoli sydänpysähdykseen 8. kesäkuuta 2009 espanjalaisessa sairaalassa Barcelonassa, mikä merkitsi uuden aikakauden alkua Gabonin politiikassa. Senaatin puheenjohtaja Rose Francine Rogombé nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi 10. kesäkuuta 2009 tarkistetun perustuslain mukaisesti. 30. elokuuta 2009 pidettiin Gabonin historian ensimmäiset kilpailulliset vaalit ilman Omar Bongoa ehdokkaana, ja presidenttiehdokkaita oli 18. Muutamia pieniä mielenosoituksia oli ennen vaaleja, mutta ei suuria häiriöitä. Perustuslakituomioistuimen kolmen viikon tarkastelun jälkeen Omar Bongon poika, hallituspuolueen johtaja Ali Bongo Ondimba, julistettiin virallisesti voittajaksi; hänen vihkiäisensä pidettiin 16. lokakuuta 2009.

Monet oppositioehdokkaat väittivät syyllistyneen vaalipetoksiin, ja ensimmäinen vaalitulosten julkistaminen sai aikaan epätavallisen väkivaltaisia ​​mielenosoituksia Port-Gentilissä, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja pitkään PDG:n hallinnon vastarintaa vastaan. Port-Gentilin asukkaat ryntäsivät kaduille polttaen useita yrityksiä ja koteja, mukaan lukien Ranskan konsulaatin ja paikallisen vankilan. Virallisten lukujen mukaan mellakoissa kuoli vain neljä ihmistä, mutta opposition ja paikallisten johtajien mukaan heitä oli paljon enemmän. Kamppailevien poliisien auttamiseksi santarmit ja armeija lähetettiin Port-Gentiliin, ja ulkonaliikkumiskielto määrättiin yli kolmeksi kuukaudeksi.

Kesäkuussa 2010 järjestettiin osittainen eduskuntavaalit. Ensimmäistä kertaa siihen osallistui vasta muodostettu puolueliitto Union Nationale (UN). PDG:n loikkarit, jotka erosivat puolueesta Omar Bongon kuoleman jälkeen, muodostavat enemmistön YK:sta. PDG voitti kolme viidestä kiivaasti käydystä paikasta, kun taas YK sai kaksi; molemmat osapuolet vaativat voittoa.