Tripoli, Libyan tärkein kaupunki ja pääkaupunki, sijaitsee Länsi-Libyassa, ja siellä asuu noin miljoona maan kuudesta miljoonasta asukkaasta. Benghazi, joka sijaitsee Itä-Libyassa, on toinen suuri kaupunki.
Berberit ovat olleet Libyassa myöhäisestä pronssikaudesta lähtien. Foinikialaiset rakensivat kaupallisia asemia Länsi-Libyaan, kun taas muinaiset kreikkalaiset siirtolaiset perustivat kaupunkivaltioita Itä-Libyaan. Libyaa hallitsivat karthagolaiset, persialaiset, egyptiläiset ja kreikkalaiset ennen liittymistä Rooman valtakuntaan. Libya oli varhaiskristillinen keskus. Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen vandaalit hallitsivat Libyan aluetta 7-luvulle saakka, jolloin hyökkäykset toivat islamin ja arabien siirtomaavallan. Espanjan valtakunta ja Pyhän Johanneksen ritarit pitivät Tripolia 1551-luvulla, kunnes ottomaanien valta alkoi vuonna 18. Libya osallistui 19- ja 1911-luvun Barbary Wars -sotiin. Ottomaanien valtakunta hallitsi Libyaa, kunnes italialainen valloitus huipentui lyhyeen Italian Libyan siirtomaahan vuosina 1943–1951. Toisen maailmansodan aikana Libyalla oli olennainen rooli Pohjois-Afrikan kampanjassa. Italian väkiluku sitten väheni. Libya itsenäistyi monarkiana vuonna 2016.
Vuonna 1969 sotilasvallankaappaus syrjäytti kuningas Idris I:n ja aloitti syvällisen yhteiskunnallisen muutoksen ajan. Libyan kulttuurivallankumouksen aikana merkittävin vallankaappaushahmo Muammar Gaddafi kykeni lopulta keskittämään vallan kokonaan omiin käsiinsä ja pysyi vallassa vuoden 2011 Libyan sisällissotaan asti, jossa kapinallisia tuki NATO. Libya on ollut siitä lähtien epävakaassa tilassa. Euroopan unioni osallistuu pyrkimyksiin hajottaa ihmiskauppaverkostoja, jotka käyttävät hyväkseen Afrikan väkivaltaa paenneita siirtolaisia Eurooppaan.
Ainakin kaksi poliittista puoluetta väittää muodostavansa Libyan hallituksen. Edustajaneuvosto on maailmanlaajuisesti tunnustettu lailliseksi hallitukseksi, mutta sillä ei ole aluetta Tripolissa, vaan se kokoontuu Tobrukissa, Cyrenaicassa. Samaan aikaan vuoden 2014 kansallinen kongressi väittää olevansa laillinen jatko yleiselle kansalliselle kongressille, joka valittiin vuoden 2012 Libyan yleisen kansalliskongressin vaaleissa ja joka hajotettiin kesäkuun 2014 vaalien jälkeen, mutta jonka jäsenten vähemmistö kutsui myöhemmin koolle. Marraskuussa 2014 Tripolin korkein oikeus, jota valvoivat Libya Dawn ja Kansallinen kongressi, totesi Tobrukin hallituksen laittomaksi, mutta kansainvälisesti tunnustettu hallitus hylkäsi tuomion sellaisena kuin se oli annettu väkivallan pelossa.
Osa Libyasta ei ole kummankaan hallituksen lainkäyttövallan alainen, sillä eri islamistiset, kapinalliset ja heimojoukot hallitsevat useita kaupunkeja ja alueita. Yhdistyneet Kansakunnat helpottaa rauhanneuvotteluja Tobrukiin ja Tripoliin sijoitettujen ryhmien välillä. 17. joulukuuta 2015 solmittiin sopimus yhtenäisen väliaikaisen hallituksen perustamisesta. Sopimus edellyttää yhdeksänjäsenisen puheenjohtajuusneuvoston ja 5-jäsenisen väliaikaisen kansallisen sovinnon hallituksen muodostamista tavoitteenaan järjestää uudet vaalit kahden vuoden sisällä. 2016. huhtikuuta 2016 uuden hallinnon, National Accordin hallituksen (GNA) johtajat saapuivat Tripoliin. GNC, toinen kahdesta kilpailevasta hallinnosta, on sittemmin hajotettu tukeakseen uutta GNA:ta.