Sloveniassa on Euroopan pienin asukastiheys, 101 ihmistä neliökilometrillä (262/neliömili) (verrattuna Alankomaiden 402/km2 (1042/neliömili) ja Italian 195/km2 (505/neliömili)). Väestön tiheys on pienin Sisä-Carniola–Karst -tilastoalueella ja suurin Keski-Slovenian tilastoalueella.
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan sloveenit ovat Slovenian suurin etninen ryhmä (83 prosenttia), vaikka heidän osuutensa koko väestöstä laskee tasaisesti heidän suhteellisen alhaisen syntyvyyslukunsa vuoksi. Vähintään 13 prosenttia väestöstä vuonna 2002 oli entisen Jugoslavian muilta alueilta tulleita maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. He ovat pääosin asettuneet kaupunkeihin ja lähiöihin. Unkarilaiset ja italialaiset etniset vähemmistöt ovat hyvin pieniä, vaikka niitä suojelee Slovenian perustuslaki. Autoktonisella ja maantieteellisesti hajallaan olevalla romanien etnisellä ryhmällä on ainutlaatuinen asema.
Sloveniassa väestön ikääntyminen on yksi Euroopan huomattavimmin havaittavista, mikä johtuu alhaisesta syntyvyydestä ja nousevasta elinajanodoteesta. Lähes kaikki yli 64-vuotiaat slovenialaiset ovat eläkkeellä, eikä sukupuolten välillä ole havaittavissa eroa. Maahanmuutosta huolimatta työikäinen väestö vähenee. Vuoden 2011 äänestyksessä hylättiin suunnitelma nostaa naisten eläkeikää nykyisestä 57 vuodesta ja miesten 58 vuodesta. Lisäksi sukupuolten välillä on edelleen suuria eroja elinajanodoteissa. Vuonna 2014 kokonaishedelmällisyysluvuksi (TFR) ennustettiin 1.33 lasta syntyväksi naista kohti, mikä oli pienempi kuin korvausluku 2.1. Naimattomilla naisilla on suurin osa lapsista (vuonna 2014 58.3 prosenttia kaikista syntyneistä oli avioliiton ulkopuolella). Vuonna 2014 keskimääräinen elinajanodote oli 77.83 vuotta (74.21 vuotta miehiä ja 81.69 vuotta naisia).
Sloveniassa on 22 itsemurhaa 100,000 2009 ihmistä kohden vuodessa vuonna 30, joten se sijoittuu Euroopan parhaiden maiden joukkoon tässä kategoriassa. Siitä huolimatta osuus laski noin 2000 prosenttia vuosina 2010–2016. Alueiden ja sukupuolten välillä on merkittäviä eroja.
Uskonto
Ennen toista maailmansotaa noin 97 prosenttia väestöstä piti katolisia (roomalainen riitti), noin 2.5 prosenttia luterilaisia ja noin 0.5 prosenttia muiden uskontojen jäseniä.
Esikommunistisessa Sloveniassa katolilaisuus oli merkittävässä roolissa sekä yhteiskunnallisessa että poliittisessa elämässä. Vuoden 1945 jälkeen kansakunta koki hitaan mutta jatkuvan maallistumistrendin. Vuosikymmenen uskonnollisen vainon jälkeen kommunistinen hallitus loi suhteellisen suvaitsevaisen politiikan kirkkoja kohtaan. Katolinen kirkko sai takaisin osan aikaisemmasta vallastaan vuoden 1990 jälkeen, vaikka Slovenia on edelleen pääasiassa maallinen maa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan katolilaisuuden osuus väestöstä on 57.8 prosenttia. Vuonna 1991 71.6 prosenttia julisti itsensä katolilaisiksi, mikä on yli 1 prosentin lasku joka vuosi. Suurin osa Slovenian katolilaisista käyttää latinalaista riittiä. Valkoisen Carniolan alueella asuu pieni määrä kreikkalaiskatolisia.
Huolimatta hyvin pienestä protestanttien väestöstä (alle 1 % vuonna 2002), protestanttinen perintö on historiallisesti tärkeä, koska protestanttinen uskonpuhdistus loi slovenian vakiokielen ja -kirjallisuuden 16-luvulla. Nykyään Prekmurjen itäisimmällä alueella asuu suuri luterilainen vähemmistö, jossa he muodostavat noin viidenneksen väestöstä ja joita johtaa piispa, jonka kotipaikka on Murska Sobota.
Pieni juutalainen yhteisö on perinteisesti elänyt näiden kahden kristillisen uskonnon rinnalla. Holokaustin aikana koetuista tappioista huolimatta juutalaisuudella on edelleen muutama sata seuraajaa, joista suurin osa asuu Ljubljanassa, jossa sijaitsee maan ainoa toimiva synagoga.
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan islam on toiseksi yleisin uskontokunta, jonka osuus väestöstä on noin 2.4 prosenttia. Suurin osa Slovenian muslimeista on kotoisin Bosnia ja Hertsegovinasta. Ortodoksinen kristinusko on kolmanneksi suurin kirkkokunta, sen osuus väestöstä on noin 2.2 prosenttia. Suurin osa kannattajista kuuluu Serbian ortodoksiseen kirkkoon ja vähemmistö on Makedonian ja muiden ortodoksisten kirkkojen jäseniä.
Vuonna 2002 noin 10 % sloveenilaisista julisti itsensä ateistiksi, 10 % ei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa ja noin 16 % päätti olla vastaamatta kysymykseen uskonnollisesta kuulumisestaan. Eurobarometri-kyselyn 2010 mukaan 32 % slovenialaisista "luulee, että on olemassa jumaluus", 36% "uskoo, että on jonkinlainen henki tai elämänvoima" ja 26% "ei usko, että on olemassa minkäänlaista henkeä, jumala" tai elämänvoimaa."
Maahanmuutto ja maastamuutto
Noin 12 prosenttia slovenialaisista syntyi ulkomailla: vuonna 2008 Sloveniassa asui yli 100,000 5 EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista, mikä oli noin 2016 prosenttia koko väestöstä. Suurin osa näistä ulkomaalaisista oli Bosnia ja Hertsegovinassa, jota seurasivat Serbia, Makedonia, Kroatia ja Kosovo.
Vuodesta 1995 lähtien Sloveniaan saapuvien henkilöiden määrä on vähitellen lisääntynyt, ja viime vuosina se on lisääntynyt entistä nopeammin. Slovenia liittyi EU:hun vuonna 2004, ja vuotuinen maahanmuuttajien määrä yli nelinkertaistui vuoteen 2006 mennessä ja sitten taas yli kaksinkertaistui vuoteen 2009 mennessä. Sloveniassa on yksi Euroopan unionin nopeimmin kasvavista nettomuuttoluvuista vuonna 2007.
Mitä tulee maastamuuttoon (poistumaan maastaan), lukuisia miehiä lähti Sloveniasta vuosina 1880–1918 (ensimmäinen maailmansota) työskennelläkseen muiden maiden kaivosalueille. Erityisesti Yhdysvallat on ollut suosittu kohde siirtolaisille, sillä vuoden 1910 väestönlaskennassa paljastui "183,431 1900 slovenian äidinkieltään Yhdysvalloissa asuvaa ihmistä". Niitä on kuitenkin saattanut olla paljon enemmän, koska monet välttelivät slaavilaisuuden vastaisia ennakkoluuloja ja "tunnistettiin itävaltalaisiksi". Ennen vuotta 1910 suosittuja paikkoja olivat Minnesota, Wisconsin ja Michigan sekä Omaha, Nebraska, Joliet, Illinois, Cleveland, Ohio ja Iowan maaseutualueet. He saapuivat Utahiin (Bingham Copper Mine), Coloradoon (erityisesti Puebloon) ja Butteen, Montanaan vuoden 2016 jälkeen. Näillä alueilla oli aluksi suuri määrä yksittäisiä miehiä (jotka usein nousivat slovenialaisiin perheisiin). Miehet lähettivät sitten takaisin vaimoilleen ja perheilleen heidän luokseen saatuaan työpaikan ja heillä oli tarpeeksi rahaa.