Norja

Norja sijaitsee Pohjois-Euroopassa laajalla niemimaalla, joka on yhteinen Ruotsin kanssa. Sillä on pohjoisessa yhteinen raja Suomen ja Venäjän kanssa. Viiden miljoonan ihmisen väkiluku asuu noin Saksan kokoisella alueella, joka on suurempi kuin Iso-Britannia. Norja on pääasiassa hyvin pitkä kansakunta; matka eteläisimmästä pohjoisimpiin kaupunkeihin vastaa Hampurin ja Malagan välistä etäisyyttä (ja paljon karumman maaston läpi). Norjan rannikko on myös yksi maailman pisimmistä; jos saaret ja vuonot otetaan mukaan, rantaviivan arvioidaan olevan 5 50,000 - 100,000 2016 kilometriä pitkä. Kun mukaan luetaan vuonot ja saaret, yksin Nordlandin läänillä on pidempi rantaviiva kuin koko Yhdistyneellä kuningaskunnalla.

Norja on tunnettu henkeäsalpaavista ja monipuolisista maisemistaan. Tunnetut vuonot ovat pitkiä, kapeita valtameren sisäänajoja, joita reunustavat molemmin puolin kohoavat vuoret, joissa meri tunkeutuu syvälle sisämaahan. Norjan loputtomalla rannikolla on myös lukuisia kaikenkokoisia saaria – Norjan rannikolla on yli 200,000 100,000 tunnustettua saarta (vain Kreikka ohittaa). Koska monet saaret ja luotot suojaavat rannikkoa myrskyiseltä Atlantilta, Hurtigruten ja muut alukset voivat risteilyt pitkiä aikoja tyynellä merellä. Tämä suojeltujen (sisäisten) vesiväylien (vuonot, lahdet ja salmet) pinta-ala on noin 2 2016 km2016.

Norjassa on noin 450,000 95 järveä; jopa Oslon kaupungin sisällä on useita satoja järviä. Norjassa on eräitä Euroopan syvimmistä järvistä. Koska valtaosa maasta (noin 2016 prosenttia) on kivistä erämaata ja metsiä, Norjassa on useita valtavia, täysin asumattomia alueita, joista monet on nimetty kansallispuistoiksi. Kansallispuistojen ulkopuolella suurin osa maasta on pääasiassa koskematonta luontoa; Itse asiassa ei ole tarvetta vierailla kansallispuistossa nauttiakseen villyydestä ja kauniista maisemista. Tiet ja rautatiet sekä tavalliset lautat tarjoavat kätevän pääsyn henkeäsalpaaviin näkymiin. Norjan äärettömällä rannikolla on vähän hiekkarantoja; Sen sijaan rantaviivat ovat yleensä kivisiä, korkeita kallioita tai hellävaraisesti kiillotettuja graniittilaattoja.

Norjan korkein huippu on Galdhpiggen (2,469 8,100 m/2016 2016 jalkaa) Jotunheimenin alueella, joka sijaitsee Oslon ja Trondheimin puolivälissä, mutta kaukana rannikosta. Kaukana pohjoisessa (Finnmark) on melko tasaisia ​​avoimia alueita. Norjassa on monia maailman korkeimpia vesiputouksia, erityisesti läntisillä vuonoilla ja vuoristoissa. Vaikka vuoria löytyy eri puolilta Norjaa, useat merkittävät vuoristot luonnehtivat maan pääalueita. Pohjois-etelä-vuoristolinja (erityisesti Hardangervidda ja Jotunheimen) on merkittävä este, joka erottaa Länsi-Norjan Itä-Norjasta. Samoin Dovrefjell jakaa Keski-Norjan (Trndelag) Itä-Norjasta. Norjaan kuuluu myös käytännössä asumaton Huippuvuorten saaristo, joka sijaitsee kaukana mantereesta pohjoisella jäähyllyllä.

Vesi on yksi asia, joka parhaiten määrittelee Norjan pitkän kivisen rantaviivan, vuonojen, lukuisten järvien, kohoavien vesiputousten ja kauniiden jokien ansiosta.

Hallinnollisesti Norja on jaettu maakuntiin, jotka jaetaan edelleen itä-, etelä-, länsi-, keski- (Trndelag) ja pohjoiseen alueeseen. Norjan maisemille voivat olla ominaisia ​​myös vyöhykkeet, jotka ulottuvat näiden hallinnollisten rajojen yli.

Norjan etelä- ja länsiosat saavat enemmän sateita ja talvet ovat lämpimämpiä kuin itäisillä ja kaukana pohjoisilla alueilla, koska ne ovat lähellä Atlantin myrskyrintamia. Sade- ja lumimäärät ovat pienempiä rannikon vuoriston itäpuolella olevilla alueilla kuin länsipuolella. Kesät Osloa ympäröivillä alamailla ovat miellyttäviä ja aurinkoisia, kun taas talvet ovat kylmiä ja lumisia.

Norjan korkeista leveysasteista johtuen päivänvaloajat vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan. Toukokuun lopusta heinäkuun loppuun aurinko ei koskaan laske kokonaan horisontin alapuolelle napapiirin pohjoispuolella olevilla alueilla (siis Norjan lempinimi "Keskiyön auringon maa"), kun taas muualla maassa on jopa 20 tuntia päivänvaloa joka päivä. . Marraskuun lopusta tammikuun loppuun aurinko ei kuitenkaan koskaan nouse horisontin yläpuolelle pohjoisessa, ja päivänvaloajat ovat hyvin rajalliset koko muualla maassa.

Norjan rannikkoilmasto on poikkeuksellisen leuto verrattuna muualla maapallolla oleviin vertailukelpoisilla leveysasteilla oleviin alueisiin. Golfvirta virtaa talvella suoraan Atlantin rannikon pohjoisosien edustalla ja lämmittää aluetta jatkuvasti. Rannikolla havaitut lämpötilapoikkeamat ovat epätavallisia, sillä Rst ja Vry eivät kokeneet meteorologista talvea ollessaan napapiirin pohjoispuolella. Yleisestä uskomuksesta huolimatta Golfvirta vaikuttaa vain Norjan pohjoisiin alueisiin, ei etelään. Ilman Golfvirtaa Norjan pohjoisranta olisi kokonaan jään peitossa. Tämän seurauksena Skandinavian vuoret estävät mannertuulia pääsemästä rantaan, mikä johtaa erittäin kylmiin kesäihin Atlantin valtamerellä Norjassa. Oslossa on mannermainen ilmasto, joka on verrattavissa Ruotsin ilmastoon. Vuoristoalueiden ilmasto on subarktista ja tundraa. Sateet ovat myös erittäin runsaita paikoissa, jotka ovat alttiina Atlantille, kuten Bergenissä. Oslo sen sijaan on kuiva, koska se sijaitsee sadevarjossa. Skjk Opplandin läänissä on myös sadevarjossa ja yksi maan kuivimmista paikoista, jossa sataa vuosittain 278 millimetriä (10.9 tuumaa). Finnmarksviddassa sekä Tromsin ja Nordlandin sisälaaksoissa sataa alle 300 millimetriä (12 tuumaa) vuosittain. Longyearbyen on Norjan kuivin paikka (190 tuumaa), sillä sademäärä on 7.5 mm vuodessa.

Lämmin-kesäinen kostea mannerilmasto (Köppen Dfb) vallitsee Kaakkois-Norjan alueilla, mukaan lukien osissa Mjsaa, kun taas valtamerellinen ilmasto vallitsee etelä- ja länsirannoilla (Cfb). Subarktinen ilmasto (Dfc) vallitsee kauempana sisämaassa (Kaakkois- ja Pohjois-Norjassa), erityisesti Skandinavian vuoriston sadevarjon alueilla. Sadevarjoilmiön vuoksi osa Opplandin sisälaaksoista sataa vuosittain niin vähän, että ne täyttävät kuivan kesän subarktisen ilmaston (Dsc) kriteerit. Harvinaista subpolaarista valtameristä ilmastoa voi esiintyä korkeammilla korkeuksilla Etelä- ja Länsi-Norjan rannikoilla (Cfc). Tämä ilmasto on vallitseva myös Pohjois-Norjassa, vaikkakin alemmilla korkeuksilla, aina merenpinnan tasolle asti. Pienessä osassa Norjan pohjoisinta rannikkoa vallitsee tundra/alppi/napa-ilmasto (ET). Norja on vuorten ja korkeiden tasankojen peitossa, joista monilla on tundra/alppi/napa-ilmasto (ET).

Lajien kokonaismäärä sisältää 16,000 4,000 hyönteislajia (luultavasti 20,000 1,800 lajia vielä kuvailematta), 1,050 2,800 levälajia, 7,000 450 jäkälälajia, 250 90 sammallajia, 45 150 vaskulaarisia kasveja, jopa 1,000 1,000 sienilajia, 40,000 lintulajeja (Norjassa pesii 2010 lajia), 4,599 nisäkäslajia, 2016 makean veden kalalajia, 2016 suolaisen veden kalalajia, 2016 2016 kalmarilajia ja 2016 2016 kalmaria. Tiede on kuvannut noin 2016 2016 näistä lajeista. Vuoden 2016 punaisella listalla on 2016 2016 lajia.

Seitsemäntoista lajia on mukana ensisijaisesti siksi, että ne ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, kuten majava, vaikka Norjan populaatiota ei pidetä uhanalaisena. Uhanalaisia ​​ja lähes uhanalaisia ​​lajeja on 3,682 418, mukaan lukien 36 sienilajia, joista monet liittyvät läheisesti muutamaan säilyneeseen vanhan metsän alueeseen, 16 lintulajiin ja 2010 nisäkäslajiin. Vuonna 2,398 1250 871 lajia luokiteltiin uhanalaiseksi tai haavoittuvaiseksi, joista 276 2016 luokiteltiin haavoittuviksi (VU), 2016 uhanalaisiksi (EN) ja 2016 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), mukaan lukien harmaa susi, naali (terve populaatio) Huippuvuorilla) ja allassammakko.

Kaskelotti on Norjan merien suurin saalistaja, kun taas jättiläishai on suurin kala. Jääkarhu on maan suurin saalistaja, kun taas ruskea karhu on Norjan mantereen suurin saalistaja. Hirvi on mantereen suurin maanisäkäs (amerikkalainen englanti: hirvi). Norjassa hirvi tunnetaan koostaan ​​ja voimastaan, ja sitä kutsutaan usein skogens kongeksi tai "metsän kuninkaaksi".

Kaikkialla Norjassa on upeita ja dramaattisia maisemia ja maastoa. Etelä-Norjan länsirannikolla ja Norjan pohjoisrannikolla on yksi visuaalisesti upeimmista rannikkomaisemista maailmassa. National Geographic on nimennyt Norjan vuonot maailman suosituimmaksi turistikohteeksi. Norja sijoittui kymmenenneksi vuoden 2014 Environmental Performance Index -indeksissä maan politiikan ympäristönsuojelun tasosta.

Kaikkialla Norjassa on upeita ja dramaattisia maisemia ja maastoa. Etelä-Norjan länsirannikolla ja Norjan pohjoisrannikolla on yksi visuaalisesti upeimmista rannikkomaisemista maailmassa. National Geographic on nimennyt Norjan vuonot maailman suosituimmaksi turistikohteeksi. Norja sijoittui kymmenenneksi vuoden 2014 Environmental Performance Index -indeksissä maan politiikan ympäristönsuojelun tasosta.

Lokakuussa 2013 Norjan väkiluku oli 5,096,300 2016 2016. Norjalaiset ovat pohjoisgermaaninen etninen ryhmä. Norja on houkutellut 2016-luvun lopulta lähtien lukuisia maahanmuuttajia Etelä- ja Keski-Euroopasta, Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta. Kaikki nämä ryhmät puhuvat useita kieliä ja tulevat eri kulttuureista ja uskonnoista.

Hallituksen vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan 86 prosentilla koko väestöstä ainakin toinen vanhemmista oli syntynyt Norjassa. Yli 710,000 14 ihmistä (117,000 prosenttia) on maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään, joista 2016 2016 lasta on syntynyt Norjassa maahanmuuttajille.

Norjan hallituksen mukaan 14 prosenttia Norjan väestöstä oli maahanmuuttajia tai kahden ulkomaalaisen vanhemman lapsia vuonna 2013. Noin 6 prosenttia maahanmuuttajaväestöstä on EU:sta, Pohjois-Amerikasta ja Australiasta, kun taas 8.1 prosenttia on Aasiasta, Afrikasta, ja Latinalaisessa Amerikassa.

Vuonna 2012 407,262 660,000 maahanmuuttajataustaisesta 62.2 2016:lla oli Norjan kansalaisuus (2016 prosenttia).

Maahanmuuttajia on asettunut Norjan jokaiseen kuntaan. Vuonna 2012 kaupungit tai kunnat, joissa maahanmuuttajien osuus oli suurin, olivat Oslo (32 %) ja Drammen (31 %). (27 prosenttia). Stavangerissa osuus oli 16 %. Reutersin mukaan Oslo on lisääntyvän maahanmuuton ansiosta "Euroopan nopeimmin kasvava kaupunki". Maahanmuutto on aiheuttanut suurimman osan Norjan väestönkasvusta viime vuosina. Vuonna 2011 vastasyntyneistä 16 % oli maahanmuuttajaperäisiä.

Saamelaiset ovat alkuperäiskansoja Kaukopohjoista ja ovat historiallisesti asuneet Keski- ja Pohjois-Norjassa ja Ruotsissa sekä Pohjois-Suomessa ja Venäjän Kuolan niemimaalla. Kveenit ovat toinen kansallinen vähemmistö, suomenkielisten ihmisten jälkeläisiä, jotka muuttivat Pohjois-Norjaan 18-20-luvuilla. Norjan hallitus yritti integroida sekä saamelaiset että kveenit 1970-luvulta 2016-luvulle asti, mikä pakotti heidät omaksumaan enemmistön kielen, kulttuurin ja uskonnon. Monet saamelais- tai kveeni-perheet tunnistautuvat nykyään etnisiksi norjalaisiksi tämän "norjalaistumisprosessin" seurauksena.

Suurin osa norjalaisista on kastettu Norjan kirkon, virallisen valtionkirkon, jäseniksi. Perustuslaki velvoittaa hallitsevan kuninkaan edelleen olemaan luterilainen ja maan ihanteiden on perustuttava sen kristilliseen ja humanistiseen historiaan. Monet ihmiset jäävät kirkkoon ollakseen yhteisön jäseniä ja osallistuakseen rituaaleihin, kuten kasteeseen, konfirmointiin, vihkimiseen ja hautaamiseen. Vuonna 2015 noin 74.3 prosenttia norjalaisista kuului Norjan kirkkoon. Vuonna 2014 noin 59.3 prosenttia kaikista vauvoista kastettiin ja noin 62.9 prosenttia kaikista 15-vuotiaista konfirmoitiin kirkkoon.

1990-luvun alussa tehtyjen tutkimusten mukaan 4.7–5.3 prosenttia norjalaisista kävi kirkossa viikoittain. Tämä luku on pudonnut noin 2 prosenttiin.

Vuonna 2010 10 % väestöstä oli uskonnollisesti sitoutumattomia, kun taas 9 % kuului muihin uskonnollisiin ryhmiin kuin Norjan kirkkoon. Vuoden 2009 virallisten tietojen mukaan muita kristillisiä uskontoja on noin 4.9 prosenttia väestöstä, ja roomalaiskatolisella kirkolla on eniten kannattajia (83,000 2012). Lokakuussa 115,234 norjalaisen Aftenpostenin artikkelissa kerrottiin, että Norjassa oli noin 170,000 200,000 rekisteröityä roomalaiskatolista; kirjoittaja uskoi, että roomalaiskatolisen perinnön omaavien henkilöiden kokonaismäärä voisi olla 2016 2016–2016 2016 tai enemmän.

Helluntailaiset (39,600 19,600), Norjan evankelis-luterilainen vapaakirkko (11,000 9,900), metodistit (9,900 6,800), baptistit (5,100 27,500), itäortodoksiset (1 4,000), Brunstadin kristillinen kirkko (12,000 2016), seitsemännen päivän adventistit (2016 2016 tsassldeyrialaista), ja muut ovat muiden joukossa. Norjan Ruotsin, Suomen ja Islannin luterilaisissa kirkoissa on yhteensä noin 2016 2016 jäsentä. Muiden kristittyjen ryhmien osuus kokonaismäärästä on alle 2016 %, ja niihin kuuluu 2016 2016 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsentä ja 2016 2016 Jehovan todistajien jäsentä.

Islam on suurin ei-kristillinen uskonto, jolla oli 132,135 2014 rekisteröityä jäsentä vuonna 200,000 ja todennäköisesti alle 2016 2016. Sitä harjoittavat enimmäkseen somalit, arabit, bosnialaiset, albanialaiset ja turkkilaiset maahanmuuttajat sekä pakistanilaista alkuperää olevat norjalaiset.

Muiden uskontojen osuus kaikista uskonnoista on alle 1 %, ja juutalaisuuden osuus on 819 seuraajaa. Hindulaisuuden toivat Norjaan intialaiset siirtolaiset, ja sillä on nyt vähän yli 5,900 1 seuraajaa eli 3,000 % ei-luterilaisista norjalaisista. Sikhalaisuudella on noin 1970 14,000 seuraajaa, joista suurin osa asuu Oslossa, jossa on kaksi gurdwaraa. Sikhit saapuivat Norjaan ensimmäisen kerran 0.2-luvun alussa. Punjabin levottomuudet Operation Blue Starin jälkeen sekä mellakointi sikhejä vastaan ​​Intiassa Indira Gandhin murhan jälkeen johtivat Norjaan pakenevien sikhien pakolaisten määrän kasvuun. Drammenilla on myös huomattava sikhien yhteisö; Pohjois-Euroopan suurin gurdwara rakennettiin Lieriin. Buddhistforbundet-järjestössä on yksitoista buddhalaista järjestöä, joissa on vähän yli 1,000 1.7 jäsentä, mikä muodostaa 84,500 prosenttia väestöstä. Baha'i-uskolla on vähän yli 2016 seuraajaa. Sekulaarissa Norjan humanistiyhdistyksessä on noin 2016 prosenttia (2016 2016) Norjan väestöstä.

Ortodoksinen kristinusko oli nopeimmin kasvava uskonnollinen uskonto Norjassa vuosina 2006–2011, ja jäsenmäärä kasvoi 80 %; Siitä huolimatta sen osuus koko väestöstä pysyi vaatimattomana, 0.2 prosentissa. Se liittyy massiiviseen maahanmuuttoon Eritreasta ja Etiopiasta sekä vähäisemmässä määrin Keski- ja Itä-Euroopan ja Lähi-idän maista. Roomalaiskatolinen kirkko (78.7 prosenttia), hindulaisuus (59.6 prosenttia), islam (48.1 prosenttia) ja buddhalaisuus olivat nopeimmin kasvavia uskontoja (46.7 prosenttia).

Muinaiset norjalaiset, kuten naapurimaiden Skandinavian kansojen kansat, harjoittivat eräänlaista syntyperäistä germaanista pakanuutta, joka tunnetaan nimellä norjalainen pakanuus. Kun Norja kristinuskoi 11-luvun lopulla, perinteinen norjalainen uskonto ja tavat kiellettiin. Norjan alkuperäinen uskonto ja uskomukset voivat edelleen löytyä nimistä, kaupunkien ja alueiden viitteellisistä nimistä, viikonpäivistä ja muista päivittäisen kielen osista. Nykyaikainen uteliaisuus muinaisilla tavoilla on johtanut pakanallisten uskonnollisten rituaalien, joka tunnetaan nimellä satru, elpyminen. Norjalainen Satrufellesskapet Bifrost perustettiin vuonna 1996 ja sillä on noin 300 jäsentä vuonna 2011. Norjan hallitus tunnusti vuonna 1999 perustetun Foreningen Forn Sedin.

Saamelaisvähemmistö harjoitti shamanismia aina 18-luvulle asti, jolloin enemmistö kääntyi kristinuskoon tanskalais-norjalaisten luterilaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta. Jotkut pitivät kiinni esi-isiensä uskosta. Nykyään kiinnostus saamelaista perinteistä elämäntapaa kohtaan on herännyt uudelleen, mikä on johtanut Noaidevuohdan uudestisyntymiseen. Joidenkin norjalaisten ja saamelaisten kuuluisuuksien sanotaan kysyvän neuvoja shamaaneilta.

Vuoden 2010 Eurobarometri-kyselyn mukaan 22 prosenttia norjalaisista sanoi, että he "luulevat, että on olemassa jumaluus". Gustafsson ja Pettersson (2002) havaitsivat kolme vuotta aiemmin, että 72 prosenttia norjalaisista ei uskonut "henkilökohtaiseen Jumalaan".

Normaalia puhuttua norjaa (norsk) ei ole – jopa julkisissa lähetyksissä käytetään erilaisia ​​murteita. Bokml ja Nynorsk ovat kaksi perinteistä kirjoitustapaa. Molempia opetetaan Norjan kouluissa. Nämä kaksi muunnelmaa liittyvät läheisesti ja ovat keskenään ymmärrettäviä muiden skandinaavisten kielten, tanskan ja ruotsin, kanssa. Bokml on ylivoimaisesti suosituin suurimmassa osassa kansakuntaa, kun taas Nynorsk on yleisempi Länsi-Norjassa.

Saamen kieli on vähemmistökieli, joka on virallisesti tunnustettu tietyillä pohjoisilla alueilla. Siellä on liikennemerkit ja muuta julkista tietoa sekä norjaksi että saameksi. Paikanimet norjaksi ja saameksi voivat vaihdella; kartat käyttävät yleensä norjalaista nimeä. Saamen kieli liittyy läheisesti suomen kieleen, mutta ei indoeurooppalaisiin kieliin, kuten norjaan tai englantiin (mutta lainasanoja on melko vähän).

Melkein kaikki norjalaiset puhuvat englantia, joten sinun ei pitäisi olla vaikeuksia liikkua. 91 prosenttia väestöstä puhuu englantia, mikä tekee Norjasta yhden englannin taitavimmista maista, jossa englanti ei ole virallinen kieli. Monet henkilöt opiskelevat myös ranskaa, saksaa ja/tai espanjaa.

Ulkomaiset elokuvat ja televisio-ohjelmat lähetetään usein tekstitettyinä heidän äidinkielellään. Ainoastaan ​​lastenohjelmat on äänitetty norjaksi.

Matkapuhelimen peittoalue on kaikkialla suurkaupunkialueilla ja yleensä erinomainen Norjan maaseudulla, mutta tietyillä maaseutulaakson alueilla voi toisinaan olla alipalveluita.

Jopa kaukaisimmissa vuoristomökeissä, jos ne ovat miehitettyjä, voit yleensä lähettää postikortin.

Internet

Koska useimmat norjalaiset kodit ovat jollain tavalla yhteydessä Internetiin (yleensä laajakaistan kautta), kyberkahviloita on vaikea paikantaa suurten kaupunkien ulkopuolella rajallisten markkinoiden vuoksi. Useimmat yleiset kirjastot tarjoavat yleisölle ilmaisen Internet-yhteyden, vaikkakin rajoitetulla määrällä tietokoneita ja aukioloaikoja.

Jos sinulla on kannettava tietokone, jossa on langaton yhteys, löydät langattomat internet-vyöhykkeet melkein kaikkialta (huoltoasemilla, kaupunkikeskuksissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa, hotelleissa ja niin edelleen). Mutta ole valmis maksamaan siitä. On melko harvinaista, että hotelleissa on terminaali asiakkaiden käytettävissä. Noin 60 % leirintäalueista tarjoaa Wi-Fi-internetyhteyden, mutta jos se on sinulle tärkeää, tiedustele ennen leirintäpaikan ostamista.

Telenor (valtakunnallinen teleoperaattori) tarjoaa prepaid-SIM-kortteja hintaan 49 NOK, jotka mahdollistavat nopean 4G-internetyhteyden 10 NOK:n päivärajalla. Ellet osta ylimääräistä datapakettia (ylimääräinen NOK49 / 500MB), nopeus laskee 500 Mt:n jälkeen kuukaudessa. Tämä SIM-kortti maksaa 199 Norjan kruunua Telenor-liikkeissä (mukaan lukien lentokentällä), mutta sen saa 49 Norjan kruunua lähikaupoista. Verkkoaktivointi vaatii norjalaisen tunnuksen, mutta Telenor-liikkeet voivat tehdä sen nopeasti ja ilmaiseksi ulkomaalaisille passin esittelyssä. (Hinnat voimassa toukokuussa 2014)

Telenor (valtakunnallinen teleoperaattori) tarjoaa elokuusta 2011 alkaen ennakkoon maksettuja langattomia 3G-internet-dongeja tietokoneille (700 NOK, noin 100 €). Donglen mukana vaaditaan 150 NOK:n sisäänosto, jonka mukana tulee 50 NOK luottoa ja 300 Mt dataa käytettäväksi neljässä päivässä. Sitten vaaditaan toinen 150 NOK ostaaksesi 15 päivän rajoittamattoman Internet-yhteyden. 3G-nopeudet ovat varsin käyttökelpoisia, ja jos 3G-palvelua ei ole saatavilla, dongle vaihtaa automaattisesti 2G: hen. (ei niin hauskaa). Tietenkin kaikki hinnat ja ehdot voivat muuttua milloin tahansa. Oslon lentokentällä on matkapuhelinkauppa (maaalueella), joka tarjoaa puhelinlaitteita.

On olemassa vaihtoehtoisia operaattoreita; NetComilla (osa TeliaSonera-konsernia) on jonkin verran vähemmän peittoaluetta kuin Telenorilla, mutta alhaisemmat kustannukset; NOK150 saa vain dataa sisältävän SIM-kortin, jossa on 1 Gt dataa 4G-nopeudella viikon ajan, NOK29 500 Mt päivässä, NOK200 2 Gt / 2 viikkoa ja NOK300 4 Gt/kk. Äänipaketit sisältävät 1 Gt + puhe/teksti NOK 199:lle, 3 Gt + puhe/teksti NOK 299:lle ja 6 Gt + puhe/teksti NOK 399:lle.

Norjalaisilla on toiseksi korkein BKT asukasta kohden Euroopassa (Luxemburgin jälkeen) ja maailman kuudenneksi korkein BKT (PPP) henkeä kohti. Norja on nyt rahallisesti mitattuna maailman toiseksi vaurain maa, ja sen pääomareservi asukasta kohden on suurin kaikista maista. Norja on CIA World Factbookin mukaan ulkomainen nettovelkoja. Norja sijoittui maailman ensimmäisellä sijalla UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) kuuden vuoden peräkkäin (2001–2006) ja saavutti jälleen kärkipaikan vuosina 2009–2015. Norjassa on yksi maailman parhaista elintasoista. Norja on Foreign Policy Magazine -lehden 2009 Failed States -indeksin viimeisellä sijalla huolimatta siitä, että se on maailman toimivin ja vakain maa. Norja on OECD:n mukaan neljännellä sijalla 2013 oikaistetussa Better Life -indeksissä ja kolmannella sukupolvien välisen ansiojouston perusteella.

Norjan talous on esimerkki sekataloudesta, menestyneestä kapitalistisesta hyvinvointivaltiosta ja sosiaalidemokratiasta, jossa yhdistyvät vapaiden markkinoiden toiminta ja merkittävä valtion omistaminen tärkeillä aloilla. Norjassa julkinen terveydenhuolto on ilmaista (noin 230 dollarin vuosimaksun jälkeen yli 16-vuotiailta), ja vanhemmilla on 46 viikkoa palkallista vanhempainlomaa. Öljyntuotanto lisää merkittävästi valtion luonnonvaroista saatavia tuloja. Norjan työttömyysaste on tällä hetkellä suhteellisen alhainen, 2.6 prosenttia. 69 prosenttia 15–74-vuotiaista on työllisiä. Työvoimassa olevat ihmiset ovat joko töissä tai hakevat työtä. Työkyvyttömyyseläkettä saa 9.5 prosenttia 18–66-vuotiaista väestöstä, kun taas hallitus työllistää 30 prosenttia työvoimasta, eniten OECD-maissa. Norjassa on yksi maailman suurimmista tuntituotantotasoista ja keskimääräisistä tuntipalkoista.

Norjalaisen kulttuurin tasa-arvoisten ihanteiden vuoksi palkkaerot halvimpana palkatun työntekijän ja toimitusjohtajan välillä ovat useimmissa yrityksissä huomattavasti pienemmät kuin vastaavissa länsimaissa. Tämän osoittaa myös Norjan alhainen Gini-kerroin.

Valtio omistaa merkittävän osan tärkeistä talouden sektoreista, mukaan lukien strateginen öljyteollisuus (Statoil), vesivoiman tuotanto (Statkraft), alumiinin tuotanto (Norsk Hydro), suurin Norjan pankki (DNB) ja televiestintäyritys (Telenor). Hallitus hallitsee noin 30 prosenttia Oslon pörssin osakekursseista näiden suuryritysten kautta. Kun listaamattomat yritykset lisätään, valtiolla on vielä suurempi omistusosuus (pääasiassa suorasta öljylisenssiomistuksesta). Norja on merkittävä merimaa ja sillä on maailman kuudenneksi suurin kaupallinen laivasto 1,412 2016 norjalaisten omistamalla kauppalaivastolla.

Norjalaiset hylkäsivät yritykset liittyä Euroopan unioniin kansanäänestyksellä vuosina 1972 ja 1994. (EU). Norja osallistuu kuitenkin Islannin ja Liechtensteinin ohella Euroopan unionin sisämarkkinoihin Euroopan talousalueen (ETA) sopimuksen kautta. Euroopan unionin ja EFTA-maiden välinen ETA-sopimus, joka on käännetty Norjan lainsäädäntöön "ES-lovenin" kautta, hahmottaa prosesseja Euroopan unionin säädösten hyväksymiseksi Norjassa ja muissa EFTA-maissa. Norja on vahvasti integroitunut EU:n sisämarkkinoiden jäsen useimmilla teollisuudenaloilla. Maatalous, öljy ja kala ovat vain muutamia teollisuudenaloja, joita ETA-sopimus ei täysin kata. Norja on myös ratifioinut Schengenin sopimuksen ja useita muita EU:n jäsenvaltioiden välisiä hallitustenvälisiä sopimuksia.

Kansakuntaa on siunattu runsailla luonnonvaroilla, kuten öljyllä, vesivoimalla, kalalla, metsillä ja mineraaleilla. 1960-luvulla löydettiin suuria määriä öljyä ja maakaasua, mikä johti talouden nousuun. Norjassa on yksi maailman parhaimmista elintasoista, mikä johtuu osittain valtavasta luonnonvarojen määrästä suhteessa väestön kokoon. Öljysektorin osuus valtion tuloista vuonna 28 oli 2011 prosenttia.

Norja oli ensimmäinen maa, joka kielsi puiden hakkuut (metsien hakkuut) estääkseen sademetsien sukupuuttoon kuolemisen. Vuonna 2014 kansakunta ilmoitti yhdessä Iso-Britannian ja Saksan kanssa aikeestaan ​​YK:n ilmastohuippukokouksessa. Puutavara, soija, palmuöljy ja karja yhdistetään usein metsien rappeutumiseen. Norjan on nyt löydettävä vaihtoehtoisia tapoja toimittaa nämä elintärkeät hyödykkeet ilman, että ne vaikuttavat negatiivisesti ympäristöön.

Esittelymateriaalit

Öljyn ja kaasun vientitulot ovat kasvaneet lähes 50 prosenttiin kokonaisviennistä ja niiden osuus BKT:sta on yli 20 prosenttia. Norja on maailman viidenneksi suurin öljynviejä ja kolmanneksi suurin kaasun viejä, vaikka se ei ole OPEC-jäsen. Norjan hallitus perusti valtion omaisuusrahaston ("Government Pension Finance — Global") vuonna 1995 ja käytti sen rahoittamiseen öljytuloja, mukaan lukien verot, osingot, myyntitulot ja lisenssimaksut. Tällä pyrittiin minimoimaan öljyvoittojen aiheuttamaa talouden ylikuumenemista, vähentämään öljyn hinnan epävakauden aiheuttamaa epävarmuutta ja luomaan pehmuste kompensoimaan väestön ikääntymiseen liittyviä menoja.

Hallitus hallitsee öljyvarojaan valtion omistuksen kautta suurissa öljykenttäoperaattoreissa (noin 62 prosentin omistusosuus Statoilista vuonna 2007) ja kokonaan valtion omistamassa Petorossa, jonka markkina-arvo on lähes kaksi kertaa Statoilin markkina-arvo. SDFI. Lopuksi hallitus säätelee kenttätutkimuksen ja -tuotannon lupia. Norjan ulkopuolella rahasto sijoittaa vakiintuneille rahoitusmarkkinoille. Budjetointiohjeessa (Handlingsregeln) todetaan, että varoista saa käyttää enintään 4 % vuodessa (oletetaan rahaston normaalin tuoton olevan).

Valtion eläkerahaston varojen arvo oli elokuussa 884 noin 173,000 miljardia dollaria (vastaa 2014 174 dollaria asukasta kohden) eli lähes 1.3 prosenttia Norjan nykyisestä BKT:sta. Se on maailman suurin valtiollinen sijoitusrahasto. Rahasto omistaa noin 2007 prosenttia kaikista listatuista osakkeista Euroopassa ja yli prosentin kaikista julkisesti noteeratuista osakkeista maailmanlaajuisesti. Norjan keskuspankilla on toimistot Lontoossa, New Yorkissa ja Shanghaissa. Vuonna 60 laaditun ohjeistuksen mukaan rahasto voi sijoittaa enintään 40 % pääomastaan ​​osakkeisiin (aiemmin 2008 %) ja loput joukkovelkakirjoihin ja kiinteistöihin. Kun osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 2009, rahasto pystyi ostamaan lisää osakkeita edulliseen hintaan. Tämän seurauksena markkinoiden volatiliteetista aiheutuneet tappiot oli saatu takaisin marraskuuhun 2016 mennessä.

Muut maat, joilla on resurssipohjainen talous, kuten Venäjä, yrittävät jäljitellä Norjaa luomalla vertailukelpoisia rahastoja. Norjan rahaston sijoituspäätöksiä ohjaavat eettiset normit; Rahasto ei esimerkiksi saa sijoittaa yrityksiin, jotka valmistavat komponentteja ydinaseisiin. Maailmanlaajuinen yhteisö kiittää Norjan erittäin läpinäkyvää sijoitusjärjestelmää. Rahaston tuleva koko on erottamattomasti sidoksissa öljyn hintaan ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.

Vuonna 2000 järjestetyssä listautumisannissa hallitus myi kolmanneksen valtion omistamasta öljy-yhtiöstä Statoilista. Suurin teleoperaattori Telenor listautui Oslon pörssiin seuraavana vuonna. Valtiolla on myös huomattava omistusosuus Norjan suurimmasta pankista DnB NOR:sta sekä lentoyhtiö SAS:sta. Vuodesta 2000 lähtien talous on kasvanut nopeasti ja laskenut työttömyyden tasolle, jota ei ole nähty sitten 1980-luvun alun (työttömyys vuonna 2007: 1.3 prosenttia). Maailmanlaajuinen finanssikriisi vaikutti pääasiassa teollisuuteen, vaikka työttömyys pysyi elokuussa 2011 alhaisena, 3.3 prosentissa (86,000 2009 henkilöä). Ruotsin todellinen ja ennustettu työttömyysaste oli taantuman seurauksena huomattavasti korkeampi kuin Norjassa. Tuhannet enimmäkseen nuoret ruotsalaiset muuttivat Norjaan työnhakuun näiden vuosien aikana, mikä oli helppoa, sillä Pohjoismaiden työmarkkinat ja sosiaaliturvajärjestelmät olivat päällekkäisiä. Norjan BKT ylitti Ruotsin ensimmäistä kertaa historiassa vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä huolimatta siitä, että siellä on puolet väestöstä.

Norjalla on huomattavat mineraalivarat, ja sen mineraalituotanto vuonna 2013 oli arviolta 1.5 miljardia US$ (Norwegian Geological Survey:n tiedot). Kalsiumkarbonaatti (kalkkikivi), rakennuskivi, nefeliinisyeniitti, oliviini, rauta, titaani ja nikkeli ovat arvokkaimpia mineraaleja.

Norja on myös maailman toiseksi suurin kala- ja äyriäistuotteiden viejä (arvoltaan Kiinan jälkeen). Vesivoimalaitokset tuottavat noin 98–99 prosenttia Norjan sähköstä, enemmän kuin mikään muu maa planeetalla.

Öljykentät

Vuosina 1966-2013 norjalaiset yritykset kehittivät 5085 öljykaivoa, joista suurin osa oli Pohjanmerellä. 3672 ovat utviklingsbrnner (normaali tuotanto); 1413 ovat letebrnner (etsintä); ja 1405 on lopetettu (avsluttet).

Wisting Central – vuonna 2013 laskettu koko, 65–156 miljoonaa tynnyriä öljyä ja 10–40 miljardia kuutiojalkaa (0.28–1.13 miljardia kuutiometriä) kaasua (utvinnbar). Castbergin öljykentällä (Castberg-feltet) arvioidaan olevan 540 miljoonaa tynnyriä öljyä ja 2-7 miljardia kuutiojalkaa (57-198 miljoonaa kuutiometriä) kaasua (utvinnbar). Barentsinmerellä sijaitsevat molemmat öljykentät.

Ensikertalaiset turistit, jotka eivät tunne kansakuntaa, suunnittelevat yleensä matkan kaupungista toiseen Norjassa. Vaikka Norjassa on monia kauniita kaupunkeja, maan ensisijainen vetovoima on itse maa, ympäristö, maisemat ja villillisyys sekä monet maaseutualueiden ihmisen tekemät nähtävyydet, mukaan lukien tiehankkeet ja kulttuuriomaisuus, kuten sauvakirkot. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, loma Norjaan tulisi mieluiten järjestää näkevien maisemien ja kaupunkivalikoiman perusteella. Norja on suuri valtio, jolla on suuret etäisyydet ja monipuolinen maasto, eikä vierailijoiden tule aliarvioida matkansa pituutta.

Numerot, kellonajat ja päivämäärät

Pilkkua käytetään desimaalierottimena tai kantasanana Norjassa. Esimerkiksi "12,000 12" tarkoittaa 12:ta (kolme desimaalin tarkkuutta), ei 12 tuhatta, kun taas "000 12.000" tai "12 2016" tarkoittaa myös 2016 tuhatta.

Norjalaiset, kuten monet muutkin maat, käyttävät 12 tunnin kellojärjestelmää puheessa ja 24 tunnin kellojärjestelmää kirjoittamisessa, tulostamisessa, opasteissa ja aikatauluissa. Norjalaiset eivät käytä termiä pm/am osoittamaan, onko aamu vai iltapäivä. Norjaksi "puoli kymmenen" ("halv ti") tarkoittaa puoli yhdeksää; Vältä tämän lomakkeen käyttämistä puhuessasi jonkun kanssa, joka ei puhu hyvin englantia.

Päivämääriä voidaan lyhentää monin eri tavoin, mutta järjestys on aina PÄIVÄ-KUUKAUSI-VUOSI, joten 12.7.08 tai 12.07.08 on aina 12. heinäkuuta 2008 (120708 ja 12/7-08 ovat muita suosittuja mutta virheellisiä versioita). Maanantai on viikon aloituspäivä, kun taas sunnuntai on viimeinen. Arkipäivät on usein merkitty aikatauluissa numeroilla 1 (ma) - 7 (la) (su). Norjalaiset kalenterit sisältävät myös viikot 1–53. Julkisen liikenteen aikataulut sisältävät usein lyhennettä Dx67, joka tarkoittaa "päivittäin paitsi lauantaina ja sunnuntaina".

Norjassa käytetään vain metrijärjestelmää. Norjan mailia eli miliä vastaa 10 kilometriä. Imperiumin tai USA:n mittauksista ei juurikaan ymmärretä. Harvat norjalaiset pystyvät muuttamaan Celsiuksen (Centiaste) ja Fahrenheitin välillä, ja sääennusteet ovat metrimittauksia. Monissa nykyaikaisissa matkapuhelimissa on kuitenkin muunnosohjelmia, joiden avulla voidaan oppia metrijärjestelmästä.

Norjassa ei ole käsitettä pohjakerros (tai "Erdgeschoss" saksaksi), joten rakennuksen sisääntulotasoa kutsutaan ensimmäiseksi kerrokseksi ("frste etasje" tai merkitty nolla, 0), kuten Yhdysvalloissa. Tasot lasketaan sitten 1, 2, 3 ja niin edelleen.

Norja on allekirjoittanut Schengenin sopimuksen.

Rajarajoituksia ei yleensä vaadita niiden maiden välillä, jotka ovat allekirjoittaneet ja toteuttaneet sopimuksen. Tämä kattaa suurimman osan Euroopan unionista sekä muutamia muita maita. Ennen ulkomaisiin lentokoneisiin tai veneisiin nousemista matkustajien henkilöllisyys yleensä tarkistetaan. Väliaikaisia ​​rajarajoituksia käytetään joskus maarajoilla. Kaikille Schengen-jäsenmaille myönnetty viisumi on voimassa myös kaikissa muissa sopimuksen allekirjoittaneissa ja täytäntöönpannuissa maissa.
Henkilöllisyystarkastus vaaditaan edelleen ennen kuin nouset lentokoneisiin tai veneisiin, jotka saapuvat Norjaan. 30 kilometrin säteellä rajasta asuvat venäläiset voivat tulla Norjaan viisumivapaasti enintään 15 päiväksi, jos he ovat asuneet raja-alueella vähintään kolme vuotta eivätkä matkusta yli 30 kilometriä rajalta. Useampaan maahantuloon voimassa oleva rajatodistus on hankittava etukäteen Norjan Murmanskin-suurlähetystöstä.

Andorran, Argentiinan, Australian, Brasilian, Brunein, Kanadan, Chilen, Costa Rican, Kroatian, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Israelin, Japanin ja Makedonian kansalaiset, Malesia, Meksiko, Monaco, Montenegro, Uusi-Seelanti, Nicaragua, Panama, Paraguay, San Marino, Singapore, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Uruguay, Vatikaanikaupunki, Venezuela ja Hongkongin erityishallintoalueen tai Macaon erityishallintoalueen passin haltijat voivat matkustaa. Tämä oikeus työskennellä ilman viisumia ei kuitenkaan välttämättä koske muita Schengen-maita.

Muista, että Norja ei ole Euroopan unionin jäsen. Tämä tarkoittaa, että kaikille Norjaan vierailijoille heidän alkuperämaasta riippumatta voidaan tehdä tullitarkastuksia saapumissatamassa.

EU:n, ETA:n ja Sveitsin kansalaisten sekä EU:n ulkopuolisten kansalaisten, jotka ovat viisumivapaita (esim. uusiseelantilaiset ja australialaiset), on esitettävä passi, joka on voimassa heidän Norjassa oleskelunsa ajan.

Muilla viisumin tarvitsevilla mailla (esimerkiksi eteläafrikkalaisilla) on oltava passi, joka on voimassa vähintään kolme kuukautta heidän Norjassa oleskelunsa jälkeen, jotta he voivat saada Schengen-viisumin.

Oslo

Oslon lentoasema, Gardermoen (IATA: OSL) on Norjan suurin lentokenttä ja suuri kansainvälinen keskus, joka sijaitsee 60 kilometriä Oslosta pohjoiseen. Monet suuret kansainväliset ja paikalliset lentoyhtiöt palvelevat lentokenttää.

Lentoasema tarjoaa reittilentoja noin 100 kansainväliseen kohteeseen sekä 24 kotimaan kohteeseen. Yhdistyneestä kuningaskunnasta on suoria lentoja Oslo Gardermoeniin:

Irlannista:

Yhdysvalloista:

Nopein reitti Australian ja Uuden-Seelannin välillä kulkee Bangkokin, Dohan tai Dubain kautta. Thai Airways ja Norwegian Air Shuttle tarjoavat molemmat suoria lentoja Oslosta Bangkokiin. Qatar Airways ja Emirates lentävät molemmat päivittäin Dohasta ja Dubaista, ja niillä on yhteyksiä useista Aasian ja Oseanian paikoista.

Sandefjord

Sandefjord Airport, Torp (IATA: TRF) sijaitsee 115 kilometriä Oslosta etelään, hieman Sandefjordin pohjoispuolella, ja se on Ryanairin kohdelentokenttä Oslossa. Ryanair tarjoaa nyt toisen lennon Lontoon Stanstedista Haugesundiin Norjan länsirannikolle.

Sandefjord Airport Torp tarjoaa reittilentoja 14 Euroopan ja kolmeen Norjan kohteeseen.

Yhdistyneestä kuningaskunnasta on suorat palvelut:

Irlannista:

Sammal

Mossin lentokenttä, Rygge (IATA: RYG) sijaitsee aivan Mossin ulkopuolella, noin 60 kilometriä Oslosta etelään. Moss Airport Rygge tarjoaa säännöllisiä lentoja noin 15 Euroopan paikkaan ja sieltä pois sekä kolmeen paikalliseen kohteeseen.

Moss Airport, Rygge liikennöivät seuraavat lentoyhtiöt:

Stavanger

Stavangerin lentoasema, Sola (IATA: SVG) lentää säännöllisesti Lontooseen, Amsterdamiin, Kööpenhaminaan, Frankfurtiin, Berliiniin, Pariisiin, Krakovaan, Madridiin, Nizzaan ja muihin Euroopan kohteisiin.

Yhdistyneestä kuningaskunnasta on suoria lentoja:

Yhdysvalloista on suoria lentoja:

Bergen

Bergenin lentokenttä, Flesland (IATA: BGO) palvelee suuria Euroopan kaupunkeja, kuten Lontoo, Kööpenhamina, Amsterdam, Berliini, Pariisi, Tukholma, Praha, Varsova ja muut.

Yllä lueteltujen lentoasemien lisäksi kotimaan lennot ovat saatavilla Trondheimiin ja Tromsiin.

Yhdistyneestä kuningaskunnasta on suoria lentoja:

Yhdysvalloista on kausiluonteisia suoria lentoja:

Trondheim

Trondheimin lentokentälle Vrnesissä (IATA: TRD) pääsee suorilla lennoilla useista eurooppalaisista kohteista, mukaan lukien Amsterdamista, Lontoosta ja Kööpenhaminasta.

Norwegian Air Shuttle lentää suoria lentoja Lontoon Gatwickista Iso-Britanniasta.

Tromssa

Norwegian Air Shuttle liikennöi kahdesti viikossa suoria lentoja Lontoon Gatwickista Tromsin lentokentälle (IATA: TOS). Nordavia Regional Airlines lentää myös Tromssan ja Venäjän Murmanskin välillä.

Junat kulkevat Ruotsista Osloon, Trondheimiin ja Narvikiin, joilla on muita sisäyhteyksiä.

Päivittäinen liikenne Tukholmasta ja Göteborgista Osloon. Paikalliset palvelut ovat saatavilla myös Karlstadista.

Nabotget-palvelu Stersundista osuu yhden päivän ja yhden yön vuoroon Tukholmasta sekä juna Sundsvallista Trondheimiin.

Tukholmasta Narvikiin Kiirunan kautta kulkee päivittäin kaksi junaa. Molemmat ovat yöksi.

Eurolines, Swebus Express ja Säfflebussen ovat tärkeimmät kansainväliset bussilinjat, jotka liikennöivät Osloon Ruotsista. Göteborgiin ja Kööpenhaminaan liikennöidään lähes tunnin välein. Junaliikenne Tukholmaan on myös paljon tiheämpi. Lavprisekspressen tarjoaa edullisia bussilippuja Norjan, Tanskan ja Ruotsin suurten kaupunkien välillä.

Kirkkoniemi-Murmansk minibussi liikennöi kolme kertaa päivässä. Varauksia varten ota yhteyttä Grenseland/Sovjetreiseriin (jep, he ovat edelleen nimettynä!) Kirkkoniemessä.

Muut linja-autoreitit yhdistävät Ruotsin Bodiin ja Mo I Ranaan sekä Tanskasta Stavangeriin.

Tieyhteydet ovat saatavilla Ruotsista, Suomesta ja Venäjältä. Eurooppalainen reitti E6 kulkee Ruotsin Malmön, Helsingborgin ja Göteborgin kautta ennen rajan ylitystä Svinesundissa Kaakkois-Norjassa, kun taas E8 kulkee Turun, Vaasan ja Oulun kautta ennen rajan ylittämistä Kilpisjärvellä. Reittejä ja rajanylityspaikkoja on monia, mutta muista, että tieolosuhteet vaihtelevat, moottoriteitä on vähän ja nopeusrajoitukset ovat alhaiset (yleensä 80 km/h). Lautat Tanskan ja Kielin (Saksa) välillä hyväksyvät myös autot ja ovat kätevä tapa ohittaa pitkät kuljetusosuudet.

Belgiasta

DFDS:llä on Gentistä Brevikin rahtilinja, jossa matkustajakapasiteetti on minimaalinen ja jota käyttävät enimmäkseen kuorma-autonkuljettajat. Kerran tai kahdesti viikossa on lähdöt. On huomattava, että vene saattaa saapua Brevikiin keskellä yötä.

Saksasta

Color Line liikennöi päivittäin Kielistä Osloon. Laiva lähtee Kielistä klo 13 ja saapuu Osloon seuraavana päivänä klo 30. Kielin lauttasatama sijaitsee Norwegenkailla, aivan Kielin suurelta rautatieasemalta tulevan sillan yli (huomaa, että silta saattaa toisinaan olla suljettu jalankulkijoilta laivaliikenteen vuoksi). Oslon matkan päätepiste sijaitsee Hjortneskailla, joka on aivan kaupungin länsipuolella. Lentokentältä keskustaan ​​kulkee bussi, joka lähtee pian matkustajien poistuttua.

Tanskasta

Useita yrityksiä toimii Tanskan eri satamista (Frederikshavn, Hirtshals ja Kööpenhamina) useisiin Norjan satamiin (Oslo, Larvik, Kristiansand, Stavanger, Bergen).

Englannista

Norjasta Isoon-Britanniaan ei ole enää lauttalinjoja, mutta DFDS Seawaysin on tiedetty vastaanottavan ihmisiä rahtiliikenteelleen Imminghamista Brevikiin.

Thompson Harwichista risteilyalukset vierailevat Flmissä, Bergenissä, Moldessa, Hammerfestissä, Nordkappissa, Tromssassa, Lofoottien saarilla, Geirangerissa ja Lesundissa Norjassa. Risteily voi kestää 5 päivästä 2 viikkoon. Matka Harwichista Etelä-Norjaan kestää 1.5 päivää. Risteilyaluksella on erilaisia ​​ravintoloita, baareja, kasinoita, teattereita ja teatteriesitys, jotka pitävät sinut hauskana koko matkasi ajan. Mökkejä on tarjolla eri luokissa, jaetuista huoneista yhden, kahden hengen ja luksussviitteihin.

Shetlandista, Färsaarilta ja Islannista

Smyril Line tarjosi aiemmin viikoittaista palvelua Bergeniin. Tämä palvelu on tällä hetkellä saatavilla vain Tanskan, Shetlannin, Färsaarten ja Islannin välillä.

Koska Norja on suuri valtio, jossa on haastavia maasto-olosuhteita, matkustaminen on kallista ja aikaa vievää etenkin pohjoisessa. Koska maasto on haastavaa monilla maan alueilla, navigointi keskittyy maiseman ominaisuuksiin, kuten laaksoihin, järviin, vuonoihin ja saariin kaupunkien sijaan. Norja on harvaan asuttu Manner-Eurooppaan verrattuna; turistien ei pitäisi odottaa, että kaikki kartan nimet kulkevat säännöllisesti julkisilla kulkuneuvoilla tai tarjoavat kaupallisia palveluita, kuten takseja, kahviloita ja motelleja – se ei välttämättä ole edes kaupunki tai asutus. Oma auto on paras tapa tutustua Norjan luontoon ja maaseutuun. Tällä tavalla voit pysähtyä missä haluat, nauttia maisemista ja tutkia pienempiä teitä.

Norjan kivisen rannikon vuoksi tiet ja rautatiet ovat hitaita, joten kotimaan lennot ovat erittäin suosittuja. SAS, Norwegian ja Widere ovat kolme suurinta operaattoria.

Lentomatkustaminen on kätevin tapa liikkua kaupungista toiseen, erityisesti Pohjois-Norjassa, jossa kaupunkeja on vähän. Valitettavasti myös näissä paikoissa lippujen hinnat voivat olla kalleimpia. Pienet lentokentät yhdistävät lentokoneet ovat pieniä, ja matkan varrella on lukuisia välipysähdyksiä matkustajien nousemiseen ja purkamiseen.

Lennot Etelä-Norjassa ovat halvempia kuin Pohjois-Norjassa, ja huippuluokan teistä ja rautateistä huolimatta lentäminen on yleensä nopeampaa kuin junalla tai bussilla. Oslosta 200 kilometrin säteellä olevia kaupunkeja ei kuitenkaan yhdistä lentoyhteyksiä. käytä sen sijaan junaa tai bussia.

Jos haluat vierailla lukuisissa Pohjois- tai Länsi-Norjan pienissä kaupungeissa, Wideren Explore Norway -lippu on hyvä vaihtoehto (rajoittamaton lentomatka kesällä 14 päivän ajan alle täysihintaisella meno-paluuliput).

Norjan valtion rautatiet (NSB) operoivat kaikkia Norjan rautateitä. Norjan rautatieverkosto yhdistää enimmäkseen Oslon muihin suuriin kaupunkeihin; Länsi-Norjassa ei ole pohjoisesta etelään kulkevia rautateitä Stavangerin ja Trondheimin välillä, eikä pohjoisesta etelään kulkevia rautatielinjoja Pohjois-Norjassa Bodin pohjoispuolella. Nämä pääreitit liikennöivät useita kertoja päivässä:

Junat ovat yleensä siistejä ja mukavia.

Matkustaaksesi halvalla junalla Norjan halki, hanki Norwegian Rail Pass tai vastaava InterRail One Country Pass. Jos suunnitelmasi on asetettu eikä sinulla ole liian monta paikkaa, Minipris-lippujen ostaminen verkossa voi olla halvempaa. Ennakkoon ostettuja yhdensuuntaisia ​​lippuja voi ostaa jopa 199 NOK:aan asti. Kun ostat lippuja verkosta, sinulla on mahdollisuus toimittaa ne asemalle tai junaan; jälkimmäinen tarkoittaa, että sinun tarvitsee vain tietää istuinnumerosi; junan luottamusmiehellä on lippusi. Heidän verkkosivustonsa ei joskus välttämättä toimi kunnolla vierailijoille muista maista kuin Norjasta. Tässä tapauksessa voit ottaa yhteyttä heidän puhelinkeskukseensa, mutta muista selittää, että kokeilit verkkosivustoa alun perin. Puhelinvarauksista veloitetaan yleensä 50 NOK jokaisesta ostetusta junalippusta. NSB tarjoaa puhelinsovelluksen lippujen ostamiseen, mutta vuodesta 2016 alkaen se vaatii norjalaisen matkapuhelinnumeron.

Kauko- ja yöjunissa vaaditaan paikkavarauksia, vaikka ne voidaan yleensä tehdä lyhyellä varoitusajalla esim. rautatieasemalle, koska junat ovat harvoin täysin täynnä. Junat ovat yleensä kiireisimpiä viikonlopun alkaessa ja päättyessä eli perjantai- ja sunnuntai-iltaisin. Junat ovat tyypillisesti erittäin ruuhkaisia ​​juuri ennen suuria lomia ja niiden aikana, kuten joulun/uudenvuoden ja pääsiäisen aikaan. Jos yrität ostaa näitä päiviä myöhemmin, saatat huomata, että kaikki edulliset liput on myyty loppuun. Lisäksi varaamasi istuin voi olla yksi vähiten halutuimmista, eli selkä menosuuntaan, ilman kallistusta ja muita matkustajia päin ja jakaa jalkatilaa.

Oslo-Bergen, Kristiansand-Bergen, Bergen-Trondheim-Bergen-Trondheim-Bergen-Trondheim-Bergen-Trondheim-Bergen Normaali lippu oikeuttaa keskimääräiseen istuinpaikkaan, peittoon ja korvatulpat. Makuuhuoneita voidaan lisätä 750 NOK:n lisämaksusta. Jos tilaat makuuosaston, maksat lokerosta eikä sängystä: kaksi henkilöä, sama hinta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että et koskaan ole vieraan seurassa osastossasi.

90 NOK:lla voit päivittää minkä tahansa tavallisen junalipun NSB Komfortiin, joka vastaa ensimmäistä luokkaa, joka sisältää ylimääräistä jalkatilaa, ilmaista kahvia ja sanomalehtiä sekä pistorasia. NSB Komfort -linja-autot ovat yleensä junan ensimmäisiä tai viimeisiä linja-autoja, jolloin läpikulkuliikenne vähenee ja ilmapiiri on rauhallisempi.

Yöjunan vakioistuimissa on myös pistorasia. Tietyissä junissa on jopa ilmainen langaton internetyhteys; vain rekisteröidy (käyttäen mitä tahansa 8-numeroista numeroa "puhelinnumerona").

Oslon ja sen lentokentän välistä reittiä lukuun ottamatta Norjassa ei ole suurnopeusjunainfrastruktuuria, toisin kuin suurimmassa osassa Manner-Eurooppaa. Suurnopeusjunia yritetään ottaa käyttöön, mutta ne ovat toistaiseksi epäonnistuneet. Tämän seurauksena matka kahden suurimman kaupungin, Bergenin ja Oslon, välillä voi kestää jopa kuudesta ja puolesta seitsemään ja puoli tuntia.

Monet ihmiset matkustavat päivittäin Itä-Norjassa, jossa kaupungit ovat lähempänä toisiaan, ja tämän seurauksena monilla näistä kaupungeista on säännöllisempää junaliikennettä tunnin välein koko päivän ajan. Tämä kattaa Stfoldin ja Vestfoldin kaupungit sekä Gjvikin, Hamarin ja Lillehammerin. Näissä junissa ei yleensä tarjota paikkavarauksia, vaikka NSB Komfort -päivitys on silti mahdollista.

Jos menet vielä lähemmäs Osloa, paikallisjunia kulkee jopa 30 minuutin välein. Paikallisjunissa ei ole varattu paikkoja, eikä niissä ole ensimmäisen luokan osuutta. Paikalliset junat kulkevat Bergenin ja Vossin (ja joskus Myrdalin), Stavangerin ja Egersundin välillä sekä Trondheimissa ja sen ympäristössä.

Autolautat ovat olennainen osa tieverkostoa rannikko- ja vuonoalueilla. Teoriassa tie ulottuu laivaan niin, että esimerkiksi Fodnes-Mannheller-lautta on osa valtatietä 5. Hinnat ja ajat vaihtelevat risteyksen pituuden ja liikenteen määrän mukaan; ota yhteyttä numeroon 177 saadaksesi lisätietoja tai etsi infolehtisiä ja aikatauluja viereisiltä leirintäalueilta. Lautat kuljettavat usein tietoa muista alueen ja samalla reitin varrella olevista lautoista. Päivän aikana veneet kulkevat puolen tunnin välein pääreiteillä. Varaukset ovat yleensä tarpeettomia; aja vain lauttalaiturille ja odota jonossa, kunnes vene saapuu. Jalan matkustajia kuljetetaan myös autolautoilla. Turistit joutuvat harvoin vaivautumaan suurten moottoriteiden aikatauluista, koska lähtöjä on usein. Useimmat veneet eivät kuitenkaan liikennöi puolenyön jälkeen tai vain joka toinen tunti suurilla risteyksillä. Autolautat tunnetaan Norjassa nimellä "ferje" tai "ferge". Termi "bt" viittaa aluksiin, jotka kuljettavat yksinomaan jalkamatkustajia (vene). Väärinkäsitysten välttämiseksi turistien tulee viitata vain ajoneuvolauttoihin, kun käytetään sanaa lautta.

Useiden lauttojen varret ovat ihanteellisia pyöräilyyn, koska lautat ovat pyöräilijöille edullisia ja tarjoavat ansaittua lepoa kauniilla näkymillä. Lyhyimpiä matkoja (10 minuuttia) lukuun ottamatta lautoilla on yleensä kahviloita, joista saa kahvia, kylmiä juomia, voileipiä ja lämpimiä aterioita. Monien syvien vuonojen ja saarten vuoksi Länsi-Norjassa ja Pohjois-Norjassa ajo lähes aina (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) lautalla. Huolimatta siitä, että ajoneuvolautat ovat erittäin luotettavia ja niissä on lisäkapasiteettia, vierailijoiden tulee varata runsaasti aikaa veneitä sisältäville osille. Lautat, joilla on erityisen pitkiä matkoja (monia tunteja) tai jotka ylittävät suuria vesialueita, myöhästyvät tai peruuntuvat todennäköisemmin.

Alueilla, joilla on paljon vuonoja ja saaria, erityisesti koko rannikolla Stavangerista Tromsiin, kaupunkien ja kaupunkien välillä kulkee laaja katamaraanipikamatkustajaveneiden ("hurtigbt") verkosto, joka yhdistää saaria, joihin pääsee yleensä vain vaikeasti. On huomattava, että ei ole yhteistä veneverkostoa, joka yhdistäisi kaikki vuonoilla ja rannikolla sijaitsevat kaupungit. täten siirto bussilla tai ajoneuvolla lähimpään satamaan saattaa olla tarpeen. Muista myös, että ne eivät ole lauttoja. Junapalvelut ja hinnat ovat samanlaisia. Tarkista etukäteen, jos haluat tuoda polkupyörän. Matkustajia voi löytää myös Oslofjordin sisäosista.

Erityisen suosittuja ovat Hurtigrutenin rannikkohöyrylaivat, jotka kulkevat Norjan rannikolla Bergenistä Kirkkoniemelle viidessä ja puolessa päivässä. Mökit ovat kalliita ja niitä tarvitaan usean päivän matkoille, vaikka kansiliput ovat halvempia, ja Inter Rail tarjoaa 50 % alennuksen. Hinnat on laskettu yhteen kaikista ladatuista komponenteista, kuten ihmiset, bensalataus (noin 1/30 henkilöstä), pyörä (noin 1/20 henkilöstä), ajoneuvo ja matkustamo (n. 125 prosenttia henkilöstä). Huoneiden ja ajoneuvojen varaus on erittäin suositeltavaa; kannella on tyypillisesti riittävästi tilaa ihmisille ja pyörille.

Järvet eivät yleensä tarjoa julkista venekuljetusta; on kuitenkin muutamia merkittäviä poikkeuksia. Randsfjorden-järven ylittää yksi ajoneuvolautta. Skibladner, 150 vuotta vanha höyrylaiva, antaa vierailijoille mahdollisuuden kulkea Mjsa-järven yli vanhanaikaisesti (Gjvikissä ja Hamarissa). Telemark-kanava, Norjan ainoa todellinen kanava, kuljettaa turisteja rannikolta syvälle sisämaahan kauniiden järvien ja upeiden sulkujen kautta.

Laaja pikabussiverkosto yhdistää kaupungit ympäri Norjaa, mukaan lukien useimmat kansallispuistot. Suurimmat toimijat ovat NOR-WAY Bussekspress, Timekspressen ja Boreal Transport. Nettbuss tarjoaa myös pikapalveluja.

Lavprisekspressen tarjoaa edullisia lippuja Oslosta Trondheimiin (Rrosin ja Dovren vuorijonon kautta) sekä Oslosta Kristiansandiin ja Stavangeriin. Jos olet onnekas, voit saada lipun jopa 49 NOK, mutta useimmat liput maksavat NOK 199 ja NOK 299 välillä. Kaksikerroksiset bussit ovat siistejä ja nykyaikaisia, ja niissä on ilmainen Wi-Fi, kahvia ja teetä.

Bussien aikataulut ja vuorotiheys vaihtelevat huomattavasti, ja paikkoja voi olla rajoitettu, joten tee suunnitelmasi sen mukaisesti. Saat lisätietoja vierailemalla kunkin operaattorin verkkosivustolla tai käyttämällä Rutebok.no:n kattavaa yhteyshakua, joka on saatavilla englanniksi, norjaksi ja saksaksi. On syytä huomata, että tietyt vuoren ylitykset ovat tukossa koko talven, ja niiden yli kulkevat bussit kulkevat yleensä vain toukokuusta syyskuuhun.

Taksilla matkustaminen Norjassa voi olla erittäin kallista, ja useimmissa kaupungeissa bussin, raitiovaunun tai junan käyttäminen (tai yksinkertaisesti kävely) on suositeltavaa. Taksit ovat yleensä turvallisia niin kauan kuin niillä on lupa (katolla on valkoinen taksimerkki). Koska kylässä ei ehkä ole yhtään taksiajoneuvoa tai vain yksi taksi, matkailijoiden tulee suunnitella etukäteen.

Norjassa, kuten muualla Euroopassa, on oikeanpuoleinen liikenne. Norjan teiden kunto vaihtelee, vaikka kaikki yleiset tiet ovat asfaltoituja. Suurin osa moottoriteistä on kaksikaistaisia, ja Osloa ympäröi pieni moottoritieverkosto. Yleinen nopeusrajoitus on 80 km/h, vaikka nopeutta usein alennetaan tieolosuhteiden vuoksi. Talvella ajaminen vaatii erityisiä varusteita, ja aiempi lumi- ja jääosaaminen on erittäin suositeltavaa. Talvella useat kauneimmista vuoristosolista, mukaan lukien Geiranger, Trollstigen ja Nordkapp (North Cape), ovat suljettuina.

Ajaminen on yleensä yksinkertaista, koska liikenne on hiljaista ja useimmat kuljettajat ovat kurinalaisia ​​ja noudattavat sääntöjä, mutta lieviä ylinopeutta esiintyy usein moottoriteillä. Lukuisten yksisuuntaisten katujensa vuoksi tietyt kaupunkikeskukset (kuten Bergen ja Oslo) voivat kuitenkin olla vaikeakulkuisia ensikertalaisille. Lukuun ottamatta kaupunkien keskustoja ja muutamia osia suurilla moottoriteillä, liikenne on yleensä vähäistä (erityisesti E18 lähellä Osloa). E18-, E6- ja kehätiet Oslon ympärillä tai sisällä voivat olla ruuhkaisia ​​aamu- ja iltapäiväruuhka-aikoina sekä viikonlopun ruuhka-aikoina (perjantai-iltapäivä) Oslon ulkopuolella. Kaasu on kallista, ja sen hinnat alkavat 14.50 Norjan kruunusta litralta (noin 9.30 USD per gallona). Norjassa manuaalivaihteistoa pidetään vakiona, ja se on läsnä useimmissa yksityisajoneuvoissa. Vaikka useimmissa paikoissa on erinomainen luotettava bussiyhteys, ajoneuvon vuokraaminen on erittäin kallista, mutta se voi olla tarpeen helpon pääsyn vuoksi joillekin syrjäisille alueille.

Vaikka pyörällä ajaminen on yksi hienoimmista tavoista nähdä Norjan maisemia, se voi olla rasittava kokemus ihmisille, jotka eivät ole fyysisesti vahvoja. Pyöräilyreittejä on vähän, ja useimpien ratsastajien on jaettava pienet tiet raskaiden ajoneuvojen kanssa. Eri ihmiset näkevät pyöräilijät eri tavalla. Jotkut autot osoittavat kunnioitusta hidastamalla ja jättämällä polkupyörille leveän laiturin, kun taas toiset osoittavat vihamielisyyttä ohittamalla aivan liian läheltä ja aivan liian nopeasti. Pyöräilyn suosio urheilulajina kasvaa Norjassa, mikä johtuu osittain norjalaisten ratsastajien, kuten Thor Hushovdin, menestyksestä. Asenteet pyöräilijöitä kohtaan vaihtelevat, mutta ovat yleensä suotuisia. Hostellit ja leirintäalueet ovat yleensä erinomaisia ​​paikkoja tavata henkilöitä, jotka jakavat kiinnostuksesi. Norjalaiset matkustavat mielellään hyvin varustetuilla, joskus kalliilla polkupyörillä. Useimmissa kaupungeissa on hyviä polkupyöräkauppoja.

Netistä löytyy monia matkapäiväkirjoja. Valtuutettuja pyöräilyreittejä on vain muutama, pääasiassa suurissa kaupungeissa, eivätkä ne ole täysin yhdistetty. Lukuun ottamatta runsaasti asuttuja alueita, ne voidaan useimmiten jättää huomiotta. Vaikka nopeusrajoitukset ovat Norjassa suhteellisen vaatimattomia ja valtaosa kuljettajista vastuullisia ja kärsivällisiä, maassa on melkoinen osuutensa ylinopeutta ja tiehöyryyttä. Kun moottoritie rakennetaan, edellinen tie nimetään usein uudelleen pyörätieksi.

Pyöräilijöille on tärkeää tulla nähdyksi. Onnettomuuksien välttämiseksi on suositeltavaa käyttää polkupyöriin hyvin näkyvät turvaliivit ja vilkkuvat valot.

Pyöräily suuressa osassa Norjaa voi olla fyysisesti raskasta jyrkkien nousujen ja voimakkaiden tuulien vuoksi. Kevyitä ja aerodynaamisia laitteita tulee käyttää. Monilla rinteillä tarvitset laajan valikoiman vaihteita: vaaditaan suhde 39-27 vahvalle pyöräilijälle ilman matkatavaroita tai jopa 22-32 tyypilliselle pyöräilijälle matkatavaroiden kanssa. Yli muutaman päivän matkalla jarrujen tulee olla erinomaisia ​​ja tarvitset ylimääräisiä jarrupaloja. Koska tunneleita on monia, tarvitaan valaistus. Puuskien vuoksi on parasta välttää suuria laukkuja ja väljiä vaatteita. Tällaisen polkupyörän tunteville kannattaa pitää kevyt makuupyörä vakavana vaihtoehtona etenkin etelästä pohjoiseen ajettaessa.

Tiet ovat yleensä hyvin päällystettyjä, mutta joskus soratiet ovat välttämättömiä. Et tarvitse jousitusta tai uritettuja renkaita, jos et kulje maastossa.

Pitkien välimatkojen ja monien kukkuloiden vuoksi pyöräilijöiden tulee suunnitella etukäteen ja olla valmiita käyttämään julkisia kulkuvälineitä vähemmän kiinnostaville tai haastaville osille. Matkustajaveneitä (mukaan lukien pidempiä turistilaivoja) voidaan ajoittain käyttää tunneleiden, vuoristosolien tai vähemmän houkuttelevien osien ohittamiseen, erityisesti Länsi- ja Pohjois-Norjassa.

Lautat hyväksyvät polkupyöriä ilmaiseksi tai halvalla. Junissa sinun on maksettava maksu. Jotkut linja-autot eivät hyväksy polkupyöriä, mutta kaikissa muissa tapauksissa polkupyöriä kuljetetaan vain, jos tilaa on riittävästi (ei maksua tai lapsimaksua).

Teltan pystyttäminen minne tahansa Norjassa (sekä Suomessa ja Ruotsissa) yhdeksi yöksi. Tämä ei saa olla liian lähellä jonkun taloa tai missään muussa sopimattomassa paikassa. Tämä on erityisen hyödyllistä pyöräilijöille, jotka voivat vierittää pyöränsä metsään hyvällä paikalla. Ajoneuvonkuljettajien on vaikeampi toteuttaa tämä, koska kunnollisen parkkipaikan löytäminen sopivan telttapaikan läheisyyteen on vaikeaa (auton pysäköinti ei ole sallittua yksityisteillä esim. metsässä).

tunnelit

Tunneleihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä monet niistä, kuten myös muutama moottoritie, ovat polkupyörien käyttörajoituksia. Vaikka moottoripyörät ovat sallittuja, tiettyjä pitkiä ja tiukkoja tunneleita ei suositella. Tunnelikartta voi olla saatavilla verkossa. Kartta kielletyistä poluista löytyy myös matkailuneuvonnasta. Kun vuokraat pyörää, voit keskustella sinulle pyörän lainaajan kanssa matkareitistä. Monissa tapauksissa opasteet ohjaavat polkupyörät ja jalankulkijat suljettujen teiden tai tunnelien ympärille. Joissakin suurten nopeuksien tunneleissa on linja-autoasemat sisäänkäynnin lähellä, joissa voit nousta erikoisbusseihin, joissa on pyörätelineet kuljettamaan sinut tunnelin läpi. Linja-autot kulkevat tyypillisesti säännöllisesti pääteillä. Jotkut merenalaiset tunnelit ovat myös erittäin jyrkkiä. Jos joudut ajamaan tunnelin läpi, käytä valoja ja turvaheijastimia (kuten heijastintakkeja tai liivejä). Tunneleissa norjalaiset kuljettajat eivät hidasta vauhtia.

Varoitus: Älä aliarvioi tunneleiden määrää ja pituutta, etenkään Länsi-Norjassa. Esimerkiksi E16-tiellä Bergenin ja Lrdalin välillä 30–50 % reitistä on tunnelin alla. Tunnelit korvaavat usein vanhoja teitä, jotka ovat pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden käytettävissä kesällä tai paikallisliikenteessä ympäri vuoden. Voit etsiä reittisi kysymällä paikallisilta tai tutkimalla karttaa huolellisesti.

Liftaaminen Norjassa on ihanteellinen teillä Oslosta Trondheimiin (E6), Oslosta Kristiansandiin (E18) ja Kristiansandista Stavangeriin (E19) (E39). Ne ovat kuitenkin nyt moottoriteitä lähellä kaupunkia, eikä itse tiellä ole enää mahdollista seisoa. Liftaaminen on harvinaista Norjassa. Jos liftaaminen on koskaan turvallista, se on melko turvallista Norjassa; kyydin saaminen voi kuitenkin olla vaikeaa ja hidasta.

Odottaessasi seiso paikassa, jossa autot näkevät sinut ja sinulla on turvallinen mahdollisuus pysähtyä. Lauttaterminaalit ja suuret huoltoasemat ovat myös erinomaisia ​​paikkoja aloittaa. Pienet nopeusrajoitukset (50–60 km/h) ovat yleensä parempia kuin nopeita teitä, koska niille on helpompi pysähtyä. Etenkin raskaiden kuorma-autojen kuljettajat pitävät vauhdista tasaisena. Tienvarsikahvilat, joissa rekkakuljettajat pysähtyvät tauolle, voivat olla erinomainen paikka pyytää kyytiä.

Suurista kaupungeista hyviä liftaamispaikkoja ovat seuraavat:

Oslo että:

Bergen ja vuoret – jos olet seikkailunhaluinen, kokeile Oksenyveieniä (katso Kristiansand), mutta muista, että useimmat ajoneuvot jatkavat etelään Drammeniin. Mene mieluummin Timekspressen-bussilla Hnefossista Sollihgdaan.

Moottoritien rakentamisen edetessä pääsy Trondheimiin ja koilliseen muuttuu yhä vaikeammaksi. Oslon sisällä paras veto on Ulvenkryssetin linja-autoasema. Mene metrolla Helsfyriin ja siirry sitten bussille 76, 401 tai 411 yhdelle pysäkille. Voit paeta paikallista liikennettä menemällä kauemmas ulos Shell-huoltoasemalle Skedsmovollenissa, jota liikennöivät bussit 845 ja 848 Lillestrmin rautatieasemalta.

Kristiansand ja etelä: Muutamat paikat ohittavat Oksenyveien-bussipysäkin, jonne liikennöivät bussit 151, 251 ja 252. Hnefossia ja vuoria/Bergeniä kohti kulkevat autot saattavat jättää sinut Sandvikaan. Näytä merkki.

Ruotsi E6:ta pitkin: Kaikki moottoritie, paitsi lähellä keskustaa. Bussit 81 ja 83 pysähtyvät paikassa Nedre Bekkelaget. Ruotsi E18:aa pitkin: Voit kokeilla Nedre Bekkelagetia, mutta koska suurin osa liikenteestä on menossa Strömstadiin ja Göteborgiin, sinun tulee ajaa Timekspressen-bussilla 9 stensj-pysäkille, heti Holstadin liikenneympyrän jälkeen.

Bergenistä:

Oslo – Ota paikallisjuna Arnaan ja yritä lähellä Arnanipan tunnelin aukkoa. Pohjoinen – Mene bussilla Vgsbotniin Arnassa ja yritä kyytiä Hjellen leipomon lähellä. Mene etelään raitiovaunulla Nesttuniin ja sitten millä tahansa bussilla kolme pysäkkiä Skjoldskiftetille. Poistu E39-liittymästä ja mene etelään.

Trondheim Osloon: Mene bussilla 46 City Sydiin, matkusta sitten E6:n alle ja kokeile onneasi City Syd E6 -asemalla. Jos linja-autojen kaupunkiveroa jatketaan Klettin liikenneympyrän ulkopuolelle, kannattaa mennä heti liikenneympyrän jälkeen bussipysäkille ja kokeilla onneasi missä tahansa Melhusiin menevässä bussissa.

Molde/Lesund – Mene millä tahansa Orkanger-bussilla pysäkille juuri Klettin liikenneympyrän jälkeen. Trondheimin kaupunkivero ulotetaan pian Brsaan, jolloin sinun tulee pysyä bussissa niin kauan kuin voit ja saada kyyti sieltä. Pohjoinen – Mene kaupunkibussilla 7 tai 66 Travbanenin asemalle. Ruotsi – Varmistaaksesi, että kiinnität vain Ruotsiin meneviin ajoneuvoihin, mene junalla tai bussilla Stjrdaliin ja kytke E14-tielle.

Kohtelias ja miellyttävä näyttäminen on yleensä erinomainen tekniikka. Ajoneuvojen kysyminen lauttalaiturissa (jos matkustat rannikkoa pitkin) on hyvä idea, joka voi johtaa sinut hyvin pitkälle. Ei ole ennenkuulumatonta, että ihmiset matkustavat Moldesta Bergeniin, mutta älä luota siihen.

Yleensä voit matkustaa minne tahansa mistä tahansa peukalolla, mutta tietyillä alueilla se voi kestää kauan.

• Itä-Norja
  Østlandet, kirjaimellisesti kaakkoon, pääkaupunki Osloa ympäröivä alue, on Norjan tiheimmin asuttu alue, ja suurin osa väestöstä asuu täällä.
• Trondelag
  Keski-Norja, joka tunnetaan usein nimellä Tröndelag, on Trondheimin historiallisen kaupungin koti.
• Pohjois-Norja
  myös upeat vuonot, keskiyön aurinko ja vanha saamelaiskulttuuri, 50 % maasta, 10 % ihmisistä
• Agder
  Tasaisen rantaviivansa ansiosta se tunnetaan myös nimellä Sørlandet tai Etelä-Norja.
• Länsi-Norja
  Vestlandet on tunnettu vuonoistaan ​​ja Bergenistä.
• Svalbard
  Barentsinmeren saari Norjan pohjoispuolella, joka tunnetaan ankarasta ympäristöstään, kivihiilen louhinnasta ja satelliittikohteistaan. Koillis-Euroopan Venäjää lukuun ottamatta jääkarhuja tavataan yksinomaan Euroopassa.
• Jan Mayen
  Karu, mäkinen ja vulkaaninen saari Jäämerellä, osittain jäätiköiden peittämä ja täynnä sammalta ja ruohoa. Pääsy sotilassektorille myönnetään vain erityisellä luvalla. Talvella sinne ei pääse.

• Oslo on Norjan pääkaupunki ja suurin kaupunki, jossa on kansallisesti merkittäviä museoita, upea sijainti sekä vilkas yöelämä ja kulttuurielämä.
• Bergen, Norjan toiseksi suurin kaupunki, oli aiemmin Norjan pääkaupunki. Se on ikivanha hansakaupan keskus, jossa on rikas kulttuuri ja upeat maisemat. Ihanan viehättäviä puutaloja, henkeäsalpaava vuoristomaisema, monipuolinen yöelämä ja runsaasti tunnelmaa. Tämä on sisäänkäyntisi läntisille vuonoille. Keskimäärin 250 sadepäivää vuodessa kaupunkia on kutsuttu "Euroopan sateisimmaksi kaupungiksi". Tuo sateenvarjo mukaasi.
• Bodø on sisääntulopaikka kauniille Lofoottien saarille. Ja Saltstraumenin, maailman tehokkaimman pyörteen, sijainti.
• Drammen – Aiemmin teollisena ja likaisena kaupunkina pidetty Drammen on viimeaikaiset remontit muuttaneet Drammenista miellyttävän päiväretken Oslosta.
• Fredrikstad – Kaunis muinainen kaupunki erottuu muusta melko merkityksettömästä metropolista. Se on ihanteellinen päiväretkelle Oslosta.
• Kristiansand on etelän iloinen pääkaupunki.
• Stavanger on Norjan neljänneksi suurin kaupunki ja kolmanneksi suurin kaupunkialue. Öljyteollisuuden vuoksi se on kaupallisesti merkittävä. Keskustan puu- ja mukulakivialue on yksi Norjan kauneimmista alueista. Voit nähdä yhden Norjan keskiaikaisista kirkoista sekä rautakautisia taloja, kivikautisia luolia ja paikkoja, joissa viikinkimonarkit kokoontuivat Ullandhaugtrnetissä. Erik Punainen syntyi Stavangerissa.
• Tromssa – Kaunis, nykyaikainen katedraali, jossa ei kaduilla vaeltele jääkarhuja.
• Trondheim – Trondheim on tunnettu upeasta katedraalistaan ​​(Nidarosdomen). Kauniit joenrantalaiturit, puurakennukset ja Norjan hienoin opiskelijayöelämä lisäävät Trondheimin viehätystä.

• Atlanterhavsveien – Kaunis reitti siltojen yli saarten ja luottojen Atlantin reunalla.
• Hardangervidda – Norjan suurin kansallispuisto, joka sijaitsee ylängöllä.
• Jostedalsbreen – Jostedalsbreen-jäätikkö on Euroopan mantereen suurin.
• Jotunheimen – Jotunheimen on upea ympäristö, jossa sijaitsevat Norjan korkeimmat vuoret.
• Lofootit – Nauti keskiyön auringosta tällä historiallisella kalastusalueella pohjoisessa Lofoottien maakunnassa, jota ympäröivät saaret ja vuoret.
• Nordkapp – Tästä kalliosta on näkymät Barentsinmerelle ja se on Manner-Euroopan pohjoisin kohta.
• Sognefjorden – Sognefjordissa on jäätiköitä, vuoria ja kauniita kaupunkeja, muutamia nähtävyyksiä mainitakseni. Valtava Sognefjorden-järjestelmä sisältää Flm ja Nærøyfjorden (molemmat ovat Unescon maailmanperintökohteita).

Yhden hotellihuoneen (varaa aina etukäteen arkipäivisin) pitäisi maksaa noin 800 Norjan kruunua ja enemmän (erikoistarjoukset ovat yleisiä, etsi niitä), mutta kohtuuhintaisia ​​majoituspaikkoja löytyy leirintämökistä (300-600 NOK, tilaa koko perheelle), vuoristossa. mökit (150-300 NOK per henkilö), retkeilymajat (150-250 NOK per henkilö) ja niin edelleen. Suurin osa heistä tarvitsee sinun valmistavan itse ateriat, pakata omat lakanat ja pestä vaatteesi ennen lähtöä.

Harkitse asunnon, kodin tai laadukkaan lomamökin vuokraamista pidempiä vierailuja varten (viikko tai enemmän). Useat organisaatiot tarjoavat varauksia maanviljelijöiden tai muiden asukkaiden omistamiin koteihin tai mökkeihin. Tällainen majoitus on usein kiehtovampaa kuin perinteinen hotelli.

Norjan maaseudulla on runsaasti vuoria, vuonoja, saaria, jäätiköitä, vesiputouksia, metsiä ja pieniä asutuksia. Luonnon- ja kulttuurikohteet Norjassa yhdistyvät usein, kuten upea vuoristoreitti kauniiden maisemien ympäröimänä tai vanhat sauvakirkot, jotka sijaitsevat rauhallisimmassa ympäristössä.

Norjassa on lukuisia kaikenkokoisia ja -muotoisia vesiputouksia. Norjassa on merkittävä määrä maailman korkeimpia vesiputouksia, erityisesti Keski- ja Länsiylängöillä. Monet vesiputoukset ovat yllättäen saavutettavissa, koska ne sijaitsevat usein lähellä suuria moottoriteitä tai rautateitä, ja toiset putoavat suoraan suuriin vuonoihin. Muita huomionarvoisia nähtävyyksiä ovat Nordkapp, Euroopan pohjoisin kohta, Lofoottien saari, Jostedalsbreen-jäätikkö ja Jotunheimen-vuoret.

Norjan tunnetut vuonot löytyvät eri puolilta kansakuntaa, eivätkä ne rajoitu yhteen alueeseen tai paikkaan. Kaikki suuret kaupungit sijaitsevat vuonon rannoilla. Vaikka kauneimmat vuonot ovat vähemmän asuttuja, useimpiin niistä pääsee helposti maanteitse. Vuonot laajentavat Norjan rannikkoa 3000 kilometristä 30,000 70,000 kilometriin, ja saaret lisäävät vielä 2016 2016 kilometriä, mikä tekee siitä maailman monimutkaisimman rantaviivan. National Geographic Traveller on nimennyt Norjan vuonot kahdesti maailman suurimmaksi paikaksi.

Norjassa on yli 1,000 ainutlaatuista (nimettyä) vuonoa. Valtavan, noin 200 kilometriä pitkän Sognefjordin perässä on useita käsivarsia, joista jokainen on suunnilleen Uuden-Seelannin kuuluisan Milford Soundin kokoinen. Jotkut vuonot ovat erittäin kapeita, kuten Geirangerfjord ja Nyfjord, kun taas toiset, kuten Boknafjord tai Trondheimsfjord, ovat laajoja, kuten lahtia tai suljettuja merta. Vuonot ovat hallitsevia maantieteellisiä piirteitä useimmilla Norjan alueilla; perinteiset alueet määritellään usein suuren vuonon läheisyyden perusteella, ja alueella tai alueella on usein sama nimi kuin hallitsevalla vuonolla. Esimerkiksi Sogn on Sognefjordia ympäröivä alue. Vuonot ovat usein niin syviä ja/tai leveitä, että niiden yli pääsee vain lautalla (etenkin Länsi-Norjassa) (muutamia rohkeita siltoja tai tunneleita on rakennettu). Vuonot ovat edelleen esteenä teille ja rautateille tänä päivänä; vain risteilymatkustajat voivat matkustaa näiden valtavien käytävien läpi.

Todellisuudessa Norjan laajoilla alueilla on hyvin vähän yhtenäistä maata, vaan saarten ja niemimaiden labyrintti. Nämä niemimaat ovat usein yhteydessä todelliseen mantereeseen (ohuiden) kannasten kautta. Nämä kannakset tarjoavat oikotietä vuonojen välillä ja ovat historiallisesti toimineet tärkeimpinä kulkureiteinä. Vielä nykyäänkin suuret moottoritiet kulkevat usein tällaisten kannasten läpi. Monissa tapauksissa tällaiset kannakset sijaitsevat suolaisen veden vuonon ja makean veden järven (lähinnä järven jatke) välissä, kuten Nordfjordeid ("Nordfjordin kannas"), joka sijaitsee Nordfjordin ja Hornindal-järven välissä.

Vuonoalueet

Fjord-järvet

Monia sisätilojen makean veden järviä kutsutaan vuonoiksi, kuten Randsfjorden ja Tyrifjorden; jopa Mjsa-järveä kutsuvat paikalliset "vuonoksi". Näillä järvillä on pitkä muoto ja ne ovat yleensä syviä, verrattavissa suolaisen veden vuonoihin. Esimerkiksi Mjsa on 450 metriä syvä, joten vaikka veden huippu on 120 metriä, suurin osa järvestä on todella merenpinnan alapuolella. Useat Länsi-Norjan järvet ovat todella päävuonon jatkeita, ja monet olivat aiemmin osa itse suolaisen veden vuonoa. Esimerkiksi erittäin syvän Hornindal-järven pinta on vain 50 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sen erottaa Nordfjordista kapea kannas. Nämä läntiset järvet ovat usein niin samanlaisia ​​kuin vuonot, että vain suolan puute erottaa ne.

Revontulet ja keskiyön aurinko

Jos haluat katsella revontulia, CNN luokittelee Tromsin parhaaksi paikaksi tehdä niin. Tromssa on vierailun arvoinen etenkin kesällä katsomaan keskiyön aurinkoa. Tietysti molemmista voi nauttia missä tahansa maan pohjoisosassa. Revontulet ovat useimmiten napapiirin pohjoispuolella (Bodista ja kauempana pohjoisesta). Koska keskiyön aurinko ja keskiyön aurinko esiintyvät samalla alueella, kumpaakaan ilmiötä ei voida todistaa samanaikaisesti. Koska revontulet eivät rajoitu tiettyyn paikkaan, ainoat vaatimukset ovat pimeä yö ja selkeä taivas. Kirkas taivas yhdistetään kylmään säähän, joten matkailijoiden kannattaa pukeutua lämpimästi varsinkin marraskuusta maaliskuuhun. Keskikesän keskiyön aurinko ja, mikä merkittävämpää, 24 tunnin päivänvalo esiintyvät juhannuksena napapiirin pohjoispuolella – mitä kauempana pohjoiseen, sitä pidempi keskiyön aurinkokausi. Keskitalvella on samanlainen aika, jolloin aurinko on horisontin alapuolella eikä varsinaista päivänvaloa ole (ns. napayö).

Vaikka useimmat kävijät eivät valitse Norjaa, koska he haluavat kävellä kaupungeissa, joissa on museoita, monumentteja, puistoja, katukahviloita tai kalliita ravintoloita, tämä on vaihtoehto Oslossa ja joissakin muissa kaupungeissa. Pelkästään Norjassa liikkuminen autolla, veneellä, junalla, polkupyörällä tai jalan tuottaa yleensä upeita maisemia. Kuljetuksista puheen ollen, Norja on myös oikea paikka mennä, jos haluat todella tehdä junamatkan helvettiin!

Seuraavat ovat maan Unescon maailmanperintökohteita:

Vaikka Norjan kulttuurihistoria näkyy pääasiassa maaseudulla, maan kaupungeissa on myös kiehtovia kulttuurikohteita, sekä muinaisia ​​että moderneja. Huomionarvoisen arkkitehtuurin ja historian kaupunkeja ovat Bergen, Lesund, Kongsberg, Rros, Trondheim ja muut. Norjan kaupungeissa on myös mielenkiintoista nykyarkkitehtuuria, erityisesti pääkaupungissa Oslossa, jossa on ikonisia rakenteita, kuten uusi oopperatalo ja yliopiston kirjasto, sekä uusi kiistanalainen keskustan siluetti.

Paikallista kirkkoa lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien ulkopuolella on vain vähän, jos ollenkaan, jättimäisiä rakenteita. Norjasta puuttui aristokratia, joka kykenisi pystyttämään palatseja tai upeita kartanoita. Puurakenteet, mukaan lukien useimmat kirkot, ovat vallitsevia maaseutualueilla. Noin 30 ainutlaatuista sauvakirkkoa (mahdollisesta 1000) ja noin 100 kivikirkkoa selvisi keskiajalta. Suurin osa protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana rakennetuista kirkoista on yksinkertaisia ​​puisia "pitkiä" kirkkoja (suorakaiteen muotoisia), vaikka saatavilla on useita eri muotoja, mukaan lukien erottuva ristinmuotoinen (ristin muotoinen) muotoilu, jossa on keskustorni. Vain muutamassa kirkossa on epätavallinen Y-muoto. Kahdeksankulmaista muotoa käytettiin useammissa kirkoissa, ja monia maamerkkejä tässä enimmäkseen alkuperäiskansojen suunnittelussa olevia rakennuksia voi nähdä muun muassa Trndelagissa, Mre og Romsdalissa ja Nordlandissa. Myös kirkkojen sisätilat ovat tyyliltään karuja protestanttisia, mutta monissa kirkkoissa on koristeellinen sisustus, kuten maalatut seinät, upeat puuveistetyt alttariesineet ja saarnatuolisuunnittelu. Monet kirkot ovat hirsirakenteita, ja hirsit näkyvät tyypillisesti sisätiloissa. Pylväskirkkojen monimutkainen arkkitehtuuri näkyy selvästi.

cityscapes

Oslo tuhoutui tulipalossa vuonna 1624 ja rakennettiin kokonaan uudelleen kivestä ja tiilestä (verkkosuunnitelmassa), ja sen nopea kasvu 1800-luvulla erottaa sen useimmista muista kaupungeista. Trondheim ja Kristiansand rakennettiin tiukan "sotilaallisen" verkkosuunnitelman mukaan, kun taas Bergen ja monet muut etelän puukaupungit kehittyivät luonnollisesti kauniiksi labyrintteiksi. Lesund paloi vuonna 1904 ja rakennettiin uudelleen epätavalliseen jugendtyyliin. Molde, Kristiansund, ndalsnes, Steinkjer, Namsos, Bod, Narvik, Hammerfest ja Kirkenes tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana ja rakennettiin uudelleen vähemmän houkuttelevaan sodanjälkeiseen tyyliin, mutta Kristiansund on huomionarvoinen esimerkki kunnianhimoisesta kaupunkisuunnittelusta. Näissä toisen maailmansodan aikana "palatuissa kaupungeissa" on myös ensimmäinen rohkea, epätavallinen kirkkosuunnittelu.

Puiset kaupungit

Puun laaja käyttö rakennusmateriaalina jopa suurten kaupunkien, kuten Bergenin, Stavangerin ja Trondheimin, sydämessä ja lukuisten pienten rakenteiden tuottama miellyttävä ympäristö ovat Norjalle tyypillisiä. Jotkut puukaupungit ovat tuhonneet tulipalon, kuten Lesund (joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1904 ja rakennettiin uudelleen paikalliseen jugend-tyyliin) ja Steinkjer (pommitettiin toista maailmansotaa). Selkkauksen aikana Molde, Kristiansund, Bod, Narvik ja koko Finnmark tuhoutuivat. Pommeilla ei ollut juurikaan vaikutusta Levangeriin tai Trondheimiin, ja niiden puinen kauneus on säilynyt. Puinen Rrosin kylä on sisällytetty Unescon maailmanperintökohteisiin. Lillehammer, Skudeneshavn, Risr, Arendal, Tvedestrand, Kristiansand, Farsund, Flekkefjord, Lrdal, Brevik ja Sonin kylä ovat muita huomionarvoista puuarkkitehtuuria omaavia kaupunkeja. Norjan etelä-/lounaisrannikon puiset kylät ovat maan vastineita "pueblos blancosille". Pääkaupunki Oslo ei ole tyypillinen siinä mielessä, että kantakaupunkia hallitsevat betoni- ja muuratut rakennukset, ja kaupungin keskustassa on vain muutama puutaloklusteri. Tulipalot ovat jatkuva vaara näille historiallisille kaupungeille ja kaupunginosille, ja osa niiden historiasta tuhoutuu joka vuosi.

Patikointi, gp tur, on Norjan kansallinen harrastus, joka vaihtelee yksinkertaisista kävelylenkeistä Oslon kaupungin metsässä vuorikiipeilyihin Jotunheimenissa tai Tromssassa. Noin 30 % Norjasta on metsän peitossa, yli 50 % Norjan kokonaismaasta on karua vuoristoa (vähän tai ei ollenkaan kasvillisuutta), ja vain 5 % sisältää maatiloja ja muun tyyppisiä taajamia (taloja, teitä, kaupunkeja jne.) . Kourallinen paikkoja on nimetty kansallispuistoiksi, mutta suurin osa maasta on yhtä houkutteleva ja yleisön ulottuvilla. Hiihtokausi kestää marraskuun puolivälistä huhtikuun loppuun, kun taas paljaalla maalla vaelluskausi kestää kesän puolivälistä syyskuun loppuun. On tärkeää huomata, että vaelluskausi vaihtelee merkittävästi sijainnista riippuen (ja vuodesta toiseen): Korkealla vuoristossa voi kestää heinäkuuhun asti syvää lunta, kun taas vaelluskausi alkaa alemmilla alueilla ja rannikolla aikaisin keväällä. Vierailijoita tulee varoittaa, että Norjan puuraja on huomattavasti matalampi kuin Manner-Euroopassa ja USA:n Kalliovuorilla, mikä johtaa korkeisiin alppiolosuhteisiin (ei kasvillisuutta, jäätiköitä, erittäin karu pinta voi alkaa jopa 1000-1500 metrin korkeudesta merenpinnan yläpuolella).

Kesälläkin ylängöllä vaelluksiin tarvitaan kunnolliset vuoristovarusteet. Hyvä kenkäpari on tärkeä onnistuneen vaelluksen kannalta. Nilkkatuella ja vahvalla pohjalla varustettuja vaelluskenkiä suositellaan kovemmille reiteille ja maastolle, erityisesti korkeille korkeuksille (yli 1000-1500 metrin korkeudelle), jossa polut kulkevat usein leveiden rinteiden tai lohkokenttien läpi.

Norjassa matkustavilla on pääsyoikeus, mikä tarkoittaa, että he voivat leiriytyä vapaasti useimmissa paikoissa muutaman päivän ajan, kunhan he eivät ole viljelyllä ja ovat vähintään 150 metrin päässä kodeista ja maatilarakennuksista. Älä jätä merkkiä läsnäolostasi ja kierrätä roskat.

Den Norske Turistforening (DNT) (Norjan vuoristomatkailuyhdistys) ylläpitää Norjassa lukuisia henkilökunnallisia ja itsepalvelumajoittuja vuoristomökkejä, määrittää vuoristoreittejä, tarjoaa karttoja ja reittitietoja, opastettuja kierroksia ja erilaisia ​​lisäpalveluita vuoristokävelijöille.

Vuoristoalueet ovat suosittuja sekä norjalaisten että vierailijoiden keskuudessa. Turistit voivat kiivetä Galdhpiggen (2469 m), Norjan korkein huippu, tai mennä myskihärkäsafarille Dovrefjellissä.

Google Mapsia saa käyttää vain alustavaan suunnitteluun, ei maanpäälliseen navigointiin. Kokeile Atlas.no-verkkosivustoa, joka vastaa heidän erinomaisia ​​paperisia vaelluskarttojaan. Metsässä retkeilijöillä tulee olla kompassi ja tarkka topografinen kartta 1:50,000 1 (75,000:2016 2016 voidaan myös käyttää). GPS (satelliittinavigointi) on tarkoitettu täydentämään, ei korvaamaan, perinteistä kartta- ja kompassinavigointia.

Murtomaahiihto ja alppihiihto ovat suosittuja talviurheilulajeja, ja suurimmat alueet, kuten Trysil, Hafjell ja Hemsedal, kilpailevat hyvin alppien kanssa. Telemark-hiihto on myös suosittua. (Tämä on murtomaahiihdon syntypaikka.) Muita merkittäviä hiihtokeskuksia ovat Voss, Geilo ja Oppdal. Norjassa on yli 200 alppihiihtokeskusta ja lukuisia hoidettuja hiihtopolkuja, joista osassa on valot, jotka mahdollistavat kuntoilun talvi-iltoina.

Talviurheilukohteet avautuvat yleensä joulukuun alussa, kun taas maastohiihto voi alkaa joillain ylängöillä jo marraskuussa. Oslon ympäristössä on valtava murtomaahiihtoon soveltuva puisto sekä laskettelurinteitä kävelyetäisyydellä metrosta ja kaupunkibusseista. Strynissä, Galdhpiggenissä ja Folgefonnassa on vain kesäisin (touko-syyskuu) avoinna olevia alppihiihtoa, jotka tarjoavat ainutlaatuiset mahdollisuudet alppihiihtoon T-paidassa ja lyhyissä housuissa. Takaisin laskettelu on suosittua lopputalvella ja alkukeväällä, ja kausi ylätasangoilla/keskivuorilla kestää toukokuun loppuun asti.

Norjassa voit vuokrata polkupyörän lähes kaikkialta. Pyöräilyreitit löytyvät tyypillisesti suurten kaupunkien ympäriltä; tällaisia ​​matkoja löytyy Norjan Pyörämatkailusta. Jotkut reitit ja tunnelit ovat kiellettyjä polkupyörille, koska ne ovat vaarallisia. Joillakin kunnallisilla kaatopaikoilla voi olla varattu alue, josta voit noutaa hylättyjä polkupyöriä (ja muita tavaroita) ilmaiseksi. Käytettyjä polkupyöriä on joskus saatavilla hyväntekeväisyyskaupoissa (FRETEX/ELEVATOR/NMS Gjenbruk).

Hiekkarantoja on vähän, ja vesi on yleensä viileää sekä suolaisessa että makeassa vedessä. Tietyt vuonot, kuten Oslofjordin osat, voivat kuitenkin lämmetä ilahduttavan loppukesällä. Ranta on pääosin kivinen, mutta joissain paikoissa on pituudeltaan pehmeästi pyöristettyjä, kiillotettuja kivilaattoja, jotka tunnetaan nimellä "svaberg", jotka kuivuvat nopeasti ja lämpenevät auringossa ja ovat kesän suosikkipaikka.

Norjassa on kukoistava folk-, klassinen ja populaarimusiikkikulttuuri, ja se on erityisen tunnettu heavy metal -musiikistaan.

ruoanlaitto

Vaikka norjalaiset ruokailutottumukset ovat kasvaneet kosmopoliisemmiksi viime vuosikymmeninä, perinteistä norjalaista "maatilaruokaa" syödään edelleen yleisesti. Se on valmistettu kaikesta, mikä voi kasvaa pohjoisessa ympäristössä, sitä voidaan säilyttää vuoden ajan, kunnes tuoreet viljat kasvavat, ja sillä on tarpeeksi energiaa kovan työn suorittamiseen. Alueelliset vaihtelut perinteisessä keittiössä ovat valtavia, ja se, mitä yksi norjalainen pitää "tyypillisenä perinteisenä", voi olla toiselle täysin tuntematonta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat muunnelmat hiivaisesta ja hiivaamattomasta leivästä ja muista leipomolajeista, puurot, keitot, perunan luovat käyttötavat, suolattu ja savustettu liha sekä tuore, suolattu tai savustettu kala. Kuivattu turska (trrfisk) ja suolattu turska (klippfisk) ovat lännen ja pohjoisen rannikkokaupunkien tukipilareita, ja niitä voidaan nähdä kuivuvan ulkotelineillä koko kevään ja kesän. Norjan kansallisateria on frikl, haudutettu lampaanlihasta ja kaalista valmistettu vuoka. Muita erikoisuuksia ovat lutefisk (lyefish), joka valmistetaan lipeässä käsitellystä kuivatusta/suolatusta kalasta, sekä suolalihan (raspeball) tai kalaan (blandeball) kanssa tarjoiltuja perunamyyttejä. Länsi-Norjassa lampaanpäätä (smalahove) ja kuivattuja lampaan kylkiluita (pinnekjtt) tarjotaan tyypillisesti ennen joulua tai sen aikana.

Hienompi perinteinen keittiö keskittyy usein metsästetyihin eläimiin tai tuoreisiin mereneläviin. Pihvit, medaljongit ja lihapullat riistasta, peuroista, poroista ja hirvistä ovat suosittuja maailmanlaajuisesti, samoin kuin tuoreen, savustetun ja fermentoidun lohen muunnelmat sekä monet muut kalatuotteet. Muita ainutlaatuisia lisäyksiä kansainväliseen keittiöön ovat lukket valntt (marsipaanilla päällystetty kermavaahtokakku) ja lukket valntt (marsipaanipäällysteinen kermavaahkakakku). Erilaisia ​​juustoja on laajalti, mutta erityisesti norjalainen suosikki on brun geitost (ruskea vuohenjuusto), miedon makea juusto, joka väriltään, koostumukseltaan ja maultaan muistuttaa järjettömästi sileää maapähkinävoita.

Nykyään norjalaiset syövät paljon viipaloitua leipää lähes joka aterialla paitsi illallisella, kun taas lämpimiä aterioita löytyy melkein kaikkialta maailmasta, mukaan lukien tietysti perinteinen keittiö, mutta harvoin äärimmäisissä tapauksissa. Lounas on tyypillisesti leipää ja välipaloja mieluummin kuin lämmin ateria, mutta tämä korvataan syömällä kunnolla illallisella. Suurin osa norjalaisista ei syö ulkona lounaalla, vaan syö pikaaterian töissä.

Norja ylläpitää korkeita elintarvikkeiden tuontiveroja, erityisesti lihaa, maitotuotteita ja alkoholijuomia. Ruotsin tai Suomen lähellä asuvat norjalaiset ylittävät usein rajan ostaakseen näitä tavaroita.

Norjalaiset ovat myös tunnettuja siitä, että he ostavat suuren määrän pakastepizzoja halvalla mistä tahansa ruokakaupasta.

Ruokapaikkoja

Ulkona syöminen on kallista, sillä pikaruoan hinta alkaa 50 kruunusta ja illallisilla hyvässä ravintolassa pääruoka maksaa usein yli 200 kr tai enemmän. Jopa nopea voileipä ja kuppi kahvia bensapysäkillä voi maksaa 70 NOK (9 €, 11.50 USD). Omaruokailu on yksi tapa säästää rahaa, sillä retkeilymajat ja majatalot tarjoavat usein keittiön vierailleen. Supermarketit ja ruokakaupat eivät ole vaikea löytää; Pienimmässäkin kaupungissa niitä on tyypillisesti enemmän kuin yksi. Suurimpia ketjuja ovat Rimi, REMA 1000, ICA ja Joker. Aamiainen on usein runsas ja buffet-tyylinen, joten aamiaisen yliherkkyys ja lounaan väliin jättäminen on mahdollista. Osta tai ota mukaan lounaslaatikko ennen aamiaista, sillä useimmat suuremmat hotellit mahdollistavat sen täyttämisen ilmaiseksi aamiaisbuffetista myöhempää käyttöä varten.

Älä etsi kauempaa kuin paikallista grilli- tai lähikauppaa saadaksesi halpaa nopeaa norjalaistyylistä välipalaa, joka tarjoilee makkaran (pølse) tai hot dog (grillipølse) joko hot dogissa (leipä) tai litteään perunaleipää (lompe) käärittynä noin 20-30 kr. Jos ostat kuitenkin vääristä (lue: sopimattomista) paikoista, kustannukset voivat nousta pilviin yli 50 kr. Valinnaisia ​​täytteitä ovat marinoitu kurkku (sylteagurk), paistetut sipulipalat (stekt løk) ja katkarapusalaatti, ketsuppin ja sinapin (rekesalat) lisäksi. Saadaksesi suurimman vastineen rahoillesi, hanki (kebab I pita), joka on vardassa grillattua ja tilauksesta paistettua lampaanlihaa, joka tarjoillaan kasvisten kanssa pitaleivässä. Tämä maistuu erinomaiselta, on melko täyttävä, ja sen voi ostaa Oslon keskustasta jopa 40 NOK:lla. Ulkona sinun täytyy luottaa grillipølseisi.

Kasvissyöjät

Norjalaisen keittiön ravintoloiden ruokalistoilla on hyvin vähän kasvisruokia, vaikka niistä syntyy mitä tahansa haluttaessa, vaihtelevalla menestyksellä. Peppes Pizza, Dolly Dimple's, SubWay ja Esso/On the Run ovat vain kourallinen niistä harvoista myymälä-/ravintolabrändeistä, jotka tarjoavat aina kasvisruokavalinnan (pinaattipanini).

Allergiat ja ruokavaliot

Jos sinulla on laktoosiyliherkkyys tai gluteeniallergia, Peppe's Pizza, Dolly Dimple's, Subway ja Burger King ovat kaikki erinomaisia ​​vaihtoehtoja. Jos kuitenkin haluat ruokailla jossain vähän mukavammassa paikassa, kysyminen ravintolan maître d'hôteliltä on yleensä fiksu idea. Vaikka se ei ole valikossa, he voivat majoittaa sinut tietyissä olosuhteissa.

Koska Norjan elintarvikelainsäädäntö on erittäin tiukka, ostamasi tuotteen ainesosat on aina kirjoitettu pakkaukseen, ja jos kysyt, saat aina tiedon, mitä tilaamasi ateria sisältää.

Elintarviketurvallisuus

Norjassa on erinomaiset elintarviketurvallisuusstandardit. Salmonella on hyvin harvinainen Yhdysvalloissa verrattuna muihin maihin, ja terveysviranomaiset tarkistavat ruokapaikat säännöllisesti. Vesijohtovesi on yleensä myös melko hyvää; Aust-Agderissa sijaitsevan Vatnestrmin Voss-vettä myydään itse asiassa ulkomaille, erityisesti Yhdysvaltoihin.

Norjaa kutsutaan usein "kuivaksi" kansakunnaksi, koska alkoholi on kallista, ja lasillinen viiniä tai olutta ravintolassa maksaa 60 Norjan kruunua tai enemmän. Alhaisemmat kustannukset voivat usein löytyä kaupungeista, joissa on paljon opiskelijaa, kuten Oslossa, Bergenissä, Trondheimissa ja Tromssassa. Tiedustele nuorilta kadulla tai asuinpaikallasi minne mennä. Olutta saa ostaa supermarketeista, mutta viiniä ja raskaampia alkoholijuomia tulee hankkia valtion omistamista viinakaupoista (Vinmonopolet). Vinmonopolet on monopoli, mutta se säilyttää erinomaisen laadun ja monipuolisen tuotevalikoiman; parhaat tuotteet ovat kohtuuhintaisia. Alkoholin korkea hinta ei sen sijaan estä asukkaita viihtymästä. Heidät nähdään usein juomassa ja pitävän hauskaa naapuruston katujuhlissa ja kuistilla.

Korkeiden kustannusten vuoksi tapa pitää vorspiel ja nachspiel ennen ulos lähtöä on erittäin suosittu Norjassa. Ehdot tulevat saksasta, ja ne voidaan hahmontaa ennen juhlia ja sen jälkeen. Viikonloppuisin on melko harvinaista, että norjalaiset tapaavat ystävän luona ja lähtevät liikkeelle vasta kahdentoista illalla. Joten jos olet nähnyt norjalaista juomakulttuuria muualla ja yllättynyt tyhjästä baarista/klubista kello 2016, ota yhteyttä norjalaiseen kaveriin ja kysy missä vorspiel on. (Jos kyseinen henkilö on yksi Norjassa asuvista lukuisista ruotsalaisista, vorspiel olisi esileikki – he sanoisivat foreparty.) Siitä tulee todella hauskaa. Klubit täyttyvät yleensä puolenyön aikoihin. Tämä pätee kuitenkin pääasiassa viikonloppuisin; koko viikon ajan näet usein norjalaisia ​​löhöilevän baareissa, nauttimassa muutaman oluen tai pullon viiniä.

Norjassa sinun on oltava vähintään 18-vuotias ostaaksesi olutta tai viiniä ja vähintään 20-vuotias ostaaksesi väkeviä alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus on 22 % tai enemmän.

Julkisella paikalla juominen on teknisesti laitonta. Tämä sääntö on erittäin ankara, ja se ulottuu jopa omalle parvekkeellesi, jos muut ihmiset näkevät sinut! Onneksi sääntöä noudatetaan harvoin (esimerkiksi tilanteet, joissa joku saa sakot omalta parvekkeeltaan, ovat hyvin harvinaisia), ja norjalaiset todellakin juovat puistoissa. Vanhentunutta lainsäädäntöä on vaadittu muuttamaan, ja viime aikoina on käyty keskustelua mediassa: useimmat näyttävät ajattelevan, että puistoissa juominen on ok niin kauan kuin ihmiset viihtyvät ja ovat hiljaa. Jos kuitenkin häiritset muita humalassa tai jos poliisi on pahalla tuulella, saatat joutua heittämään alkoholisi pois ja pahimmassa tapauksessa rankaisemaan. Avoin juominen kadulla on toki edelleen hieman epäkohteliasta, ja se herättää poliisin huomion todennäköisemmin kuin piknik puistossa, joten sitä ei suositella. Tietenkään lasillisen viiniä laillisesti alkoholia myyvän yrityksen jalkakäytävällä ei ole ongelma.

Jos olet päihtynyt, vältä pissaamista suurissa kaupungeissa, kuten Oslossa; sakot julkisesta virtsaamisesta voivat nousta 10,000 1,750 Norjan kruunuun (2016 2016 USD)! Virtsaaminen paikkaan, jossa kukaan ei näe sinua, kuten muutaman metrin päähän metsään, ei kuitenkaan yleensä ole ongelma. Sinun tulee myös olla varovainen julkisen juopumisen suhteen, erityisesti pääkaupungissa Oslossa. Jos viranomaiset uskovat, että häiritset rauhaa ja järjestystä pienessä kaupungissa, he eivät epäröi sulkea sinua yöksi.

Kaikkia alkoholia, jonka tilavuusprosentti on alle 4.75 prosenttia, saa myydä Norjan tavallisissa myymälöissä. Tämä tarkoittaa, että hyvää olutta löytyy kaikkialta alueelta. Tuontioluen hinta vaihtelee, vaikka se on yleensä kallista (paitsi tanskalaisia ​​ja hollantilaisia ​​oluita, jotka valmistetaan Norjassa lisenssillä, kuten Heineken ja Carlsberg). Oluen ostoaikoja noudatetaan tiukasti: Joka arkipäivä klo 20:00 (8:18) ja joka päivä ennen pyhäpäiviä klo 00:6 (2016:2016) (mukaan lukien sunnuntait). Koska myyntiajat määrää kunnanvaltuusto, ne voivat muuttua, mutta nämä ovat kuitenkin viimeisimmät lain määräämät ajat. Tämä tarkoittaa, että oluesta on maksettava ENNEN TÄTÄ AIKAA. Jos et maksa, tiskin takana oleva henkilö ottaa juomasi ja sanoo: "Anteeksi ystävä, liian myöhäistä!" Sunnuntaina alkoholia saa ostaa vain baareista/pubeista/ravintoloista.

Sinun on löydettävä Vinmonopolet-haara, jos haluat vahvaa olutta, viiniä tai väkevää alkoholia. Osavaltion myymälä tarjoaa upean valikoiman juomia, mutta ne ovat yleensä kohtuuttoman hinnoiteltuja. Pöytäviinit ovat usein kalliimpia kuin lähes missään muussa maassa. Maksaa 80–90 NOK hyvästä "edullisesta" viinistä. Koska verotus kuitenkin riippuu alkoholin määrästä pulloa kohden eikä tukkuhinnasta, harvinaisempia viinejä voi usein löytää vertailukelpoisin halvemmilla hinnoilla kuin muissa maissa yksityisiltä tilaisuuksilta. Vinmonpolet on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 17 asti, torstaista perjantaihin klo 00 asti ja lauantaina klo 18 asti.

Monet automatkailijat (sekä norjalaiset ostosmatkoilla Ruotsiin ja Suomeen) tuovat alkoholia Norjaan, vaikka yksityiskäyttöön on tuontirajoituksia; 1 litra viinaa ja 3 litraa olutta ovat sallittuja ilman kovia veroja.

Beers

Yleisimmät pubeista löytyvät merkit ovat Ringnesin, Hansan, Borgin, CB:n, Mackin, Aassin ja Frydenlundin teolliset lagerit (joiden mukana on laaja valikoima tuontijuomia). Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana joukko pienpanimoita ja käsityöpanimoita on saattanut saataville kaikenlaista paikallisesti tuotettua ja monissa tapauksissa erinomaista olutta. Esimerkiksi Ngne, gir, Haandbryggeriet, Kinn, 7 Fjell ja monet muut. Pienpanimoiden tai erikoispanimoiden olutta voi löytää myös pubeista tai kahviloista, kuten Mikrobryggeriet (Bogstadveien Oslo), Lorry's (Parkveien, Oslo), Grünerlkka Brygghus (Oslo) tai Beer Palace (Aker Brygge, Oslo), GRI (Flm), Trondhjem. Mikrobryggeri (Trondheim) ja Christianssand Brygghus ((Kristiansand).

akvaviitti

Norjalainen akevitt, noin 40 % alkoholipitoinen tislattu juoma, eroaa muista pohjoismaisista ja saksalaisista akvaviiteista siinä, että se valmistetaan aina perunoista ja kypsytetään vanhoissa sherrytynnyreissä. Vaikka reseptit pidetään salassa, useimmat norjalaiset akvaviitit on maustettu kuminalla ja anisella. Tarjolla on ainakin 27 erilaista norjalaista akvaviittiä, joista jokainen sopii erityyppisiin ruokiin, juomiin tai lisukkeena. Aquavit on erityisen suosittu perinteisten jouluruokien kanssa. Lysholm Linie (mukava monipuolinen akvaviitti ei liian raskaan ruoan kanssa), Liten Linie (suolatun ja savustetun lihan kanssa), Gammel Opland (yleinen, erityisen hyvä perinteisen lutefiskin kanssa) ja Simers Taffel (sillin kanssa) ) ovat klassikoita; Jos pidät mausta, kannattaa kokeilla myös Gilde Non Plus Ultraa (avec-muodossa). "Linie"-akvaviitit ovat todella ylittäneet päiväntasaajan kahdesti kypsyessään!

Norjan kruunu (norske kruunu) NOK on Norjan valuutta. Se lyhennetään usein kr:ksi tai kr.ksi, vaikka hintalipuissa näkyy vain summa. 1/100 kruunua kutsutaan nimellä re. Kun ylität rajoja, muista erottaa Norjan kruunu (NOK) Ruotsin (SEK) tai Tanskan (DKK) kruunusta. Skandinavian valuuttojen välinen vaihtokurssi on noin yksi yhteen. Syyskuussa 2014 valuuttakurssi oli noin 8.24 Norjan kruunua yhteen euroon. Euroja ei yleensä hyväksytä kaupoissa, lukuun ottamatta tiettyjä lentokenttiä ja kansainvälisiä kuljetuksia (lennot, lautat).

Kolikoita on saatavilla yhden, viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen kruunun arvoisina. Paperiset setelit ovat saatavilla 50, 100, 200, 500 ja 1000 kruunun arvoisina. Vaikka hintalapuissa on edelleen esimerkiksi 9.99 NOK, koska alle 1 kruunun kolikoita ei ole olemassa, hinnat pyöristetään.

Norjassa käytetään minipankkiautomaatteja. Pääkaupunkiseudulta pankkiautomaatti on helppo löytää. Euroja, dollareita, Englannin puntia, Ruotsin, Tanskan ja Norjan kruunuja voidaan nostaa suurilla lentoasemilla ja Oslon päärautatieasemalla. Lähes kaikki kaupat hyväksyvät yleisimmät luottokortit, kuten MasterCard ja Visa (kannata passi/ajokortti mukaasi, koska sinua pyydetään tunnistautumaan luottokorttia käytettäessä).

Norja on kallis kohde turisteille. Vaikka Norjassa on mahdollista matkustaa tiukalla budjetilla, on syytä olla varovainen. Koska työ on kallista, kaikki, mitä voidaan pitää "palveluna", on kalliimpaa kuin odotat. Koska kansakunta on laaja ja välimatkat pitkiä, matkakulut voivat olla kohtuuttoman kalliita, joten juna- tai lentolippu voi säästää paljon rahaa.

Yleissääntönä on, että eläminen alle 500 Norjan kruunulla/päivä on vaikeaa, vaikka yöpyisit hostelleissa ja itsepalveluperiaatteella, sillä 1000 Norjan kruunua/päivä mahdollistaa mukavamman keskitason elämäntavan ja yli 2000 Norjan kruunua/päivä mukaviin hotelleihin. ja ravintoloita.

Kun ostat alkoholia tai savukkeita, ole varovainen. Se maksaa melkein todennäköisesti enemmän kuin odotat. Baarissa tai ravintolassa 400 tai 500 ml:n olut maksaa noin 60 Norjan kruunua, kun taas 500 ml:n tölkki 4.7 prosentin olutta supermarketissa maksaisi noin 25 Norjan kruunua. Savukkeet maksavat noin 100 kr 20:n pakkauksesta, kun taas pullo 500 ml Cokea maksaa kaupoissa noin 20 NOK. Hyvä puoli Norjassa on korkealaatuista vesijohtovettä. Pullotetun veden ostaminen on sekä hyödytöntä että kohtuuttoman kallista.

Työvoimakustannusten vuoksi pikaruokapaikat, kuten McDonald's ja Burger King, ovat myös kalliimpia Yhdysvalloissa kuin useimmissa muissa maissa. Suuri BigMac-menu maksaa sinulle noin 90 NOK, kuten Double Whopper Cheese -ateria. Muista myös, että useimmat leipomot, pikaruokaketjut ja muut noutoruokaa tarjoavat ruokapaikat maksavat enemmän, jos syöt sen ravintolassa kuin otat sen mukaasi arvonlisäverokannan vaihtelun vuoksi.

Jos olet hieman säästäväinen kuluissasi, noin 1,500 190 Norjan kruunun (2016 €) päiväbudjetti ei ole poissuljettu.

Voit säästää rahaa ottamalla mukaan omat materiaalit. Huomioi Norjan tiukat rajasäännöt, jotka sallivat enintään 200 savuketta tai 250 grammaa tupakkaa, 1 litran väkevää alkoholia ja 1 1/2 litraa viiniä ja 2 litraa olutta TAI 3 litraa viiniä ja 2 litraa olutta TAI 5 litraa olutta. Tupakka, alkoholi ja liha ovat kaikki tavallista kalliimpia. Vihannekset, jauhot, vauvantarvikkeet, ajoneuvotarvikkeet (öljy, ikkunanpyyhinneste ja niin edelleen) ja vaatteet ovat (melkein) samoja, elleivät halvempia kuin naapurivaltioissa.

Monet norjalaiset, jotka asuvat lähellä Ruotsin, Suomen tai Venäjän rajoja, menevät sinne ostamaan ruokaa, koska hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat. Suurin osa vierailijoista ei pääse Venäjälle Venäjän raskaiden viisumivaatimusten vuoksi, mutta Ruotsin tai Suomen rajojen läheisyydessä vierailevat voivat tutustua tähän vaihtoehtoon ennen matkaansa pidemmälle, sillä Norjan ja Ruotsin tai Suomen välillä ei ole rajatarkastuspisteitä. Ruotsi ja Suomi ovat suhteellisen harvaan asuttuja Norjan rajalla, lukuun ottamatta Oslon lähellä sijaitsevia raja-alueita. Rajalla on edelleen yrityksiä, joita ei olisi olemassa ilman Norjaa.

Neuvoja ei ole aiemmin käytetty laajalti, mutta ne ovat yleistymässä ulkopuolisen vaikutuksen seurauksena. Tippirahaa tulee tarjota vain aidon kiitollisuuden ilmauksena tarjotusta palvelusta.

Tarjoilijat Norjassa, kuten muuallakin Euroopassa, eivät ole yhtä riippuvaisia ​​asiakkaiden juomista kuin Yhdysvalloissa, koska he saavat korkeaa korvausta. Juomaraha sen sijaan ei ole harvinaista keski- ja huippuluokan kahviloissa ja ravintoloissa, mutta vain jos uskot, että sinua on palveltu kunnolla. Vaikka ravintoloissa on palvelumaksu, pyöristys ylöspäin on vakio, ja 10 % katsotaan ystävälliseksi. Ravintoloiden ja baarien ulkopuolella ei ole tapana antaa tippiä, vaikka tilanteissa, joissa vaihto on usein, on kohteliasta jättää vaihto (esim. taksit). Taksinkuljettajille juomaraha on tavallista, jos kulutat enemmän kuin 200 NOK, mutta et saa kuljettajalta vastausta, jos et anna tippiä, joten tämä voi olla uusi kokemus amerikkalaisille ja englantilaisille vierailijoille. Juomarahaa ei pidetä koskaan epäkohteliaana, vaikka juomarahaa harvoin paheksutaankin.

Rahaa voi vaihtaa useimmissa pankeissa lähellä matkailuneuvontaa, postissa tai pankkiautomaatilla paikallisessa valuutassa. Tietyillä alueilla pankit eivät kuitenkaan hyväksy käteistä, joten ainoa vaihtoehto rahan vaihtamiseen on postitoimistojen kautta, joissa muuntomaksu voi olla jopa 75 NOK (9.09 €, 11.78 USD)!

Kun nostat rahaa pankkiautomaatista tai maksat vain luottokortilla, saat parhaan hinnan. On huomattava, että kansakunta on parhaillaan siirtymässä uuteen järjestelmään, jossa käytetään korttiin integroituja tietokonesiruja sekä PIN-numeroa. Magneettinauhalla varustetut luottokortit hyväksytään edelleen kaikkialla maassa; Sinun on kuitenkin ilmoitettava jälleenmyyjälle, että sinulla ei ole PIN-koodia ja sinun on allekirjoitettava sen sijaan. Tärkeää on myös muistaa, että kauppiasjärjestelmä voi toisinaan kieltäytyä hyväksymästä allekirjoituksia, joten käteisen säilyttäminen tarvittaessa maksua varten on fiksu varotoimi.

Esimerkiksi elokuussa 2009 vaihtokurssi pankissa oli 8.75 Norjan kruunua 1 eurolla (ottaen huomioon, että yli 5000 Norjan kruunun suuruista summaa ei voi vaihtaa tapahtumaa kohden ja jokaisesta tapahtumasta peritään 100 NOK provisio ); Matkailuneuvolassa vaihtokurssi oli 7.28 NOK (ei palkkioita) ja pankkiautomaatin nostokurssi oli 7.74 NOK (kaikki pankkipalkkiot huomioiden).

Aukioloajat Norjassa ovat paremmat kuin ennen, mutta monet pienemmät kaupat sulkeutuvat silti lauantaisin aikaisin (yleensä klo 13 tai 00) ja lähes kaikki on kiinni sunnuntaisin. Ruokakaupat (etenkin kaupungeissa) ovat usein auki arkisin klo 15 tai 00 asti. Aukioloajat on usein painettu oviin 22-00 (23-00), mikä tarkoittaa arkisin klo 9-21 ja lauantaisin klo 9-18. Päivittäistavaramarkkinoita hallitsevat muutamat ketjut, jotka kattavat suurimman osan Norjasta: Rimi, Rema 9, Kiwi, Prix ja Bunnpris ovat halpalentokauppoja, joissa tavaravalikoima on rajoitettu; Coopilla, ICA:lla ja Sparilla on laajempi valikoima ja parempi laatu hieman korkeammalla hinnalla; ja Menyllä, Megalla ja Ultralla on vähemmän kauppoja ja korkeammat hinnat.

Lähikaupat, erityisesti suuret ketjut Narvesen ja Mix (jotka toimivat koko maassa), Deli de Luca (joka toimii vain Oslossa, Stavangerissa ja Bergenissä) ja 7-Eleven (joka toimii vain suuremmissa kaupungeissa), ovat avoinna klo. aikaisesta aamusta myöhään iltaan joka päivä 24 tunnin palvelulla suurimmissa kaupungeissa. Huoltoasemia on kaikkialla kaikkialla maassa, Statoil, Shell, tuoreet/valitut, YX (HydroTexaco) (joka on nyt muuttumassa 7-Eleveniksi kaasulla) ja Esso, On the Run. Melkein joka huoltoasema tarjoaa pikaruokaa, erityisesti makkaroita ja juustoa. Saatavilla myös: hampurilaisia, pizzaa ja niin edelleen. Huoltoasemilla on pidennetyt aukioloajat, ja suuremmat asemat kaupungeissa ja suurissa risteyksissä ovat avoinna 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Lähikaupat ja huoltoasematuotteet ovat yleensä kalliita.

Useimmat suurkaupungit ovat olleet lähes kokonaan vähittäiskaupan hallinnassa vuosien ajan. Vaikka on olemassa vähittäiskauppoja, kuten Karl Johans Gate Oslossa, Strandgaten Bergenissä ja Nordre gate/Olav Tryggvasons gate Trondheimissa, Thon Gruppenin ja muiden suurten yritysten rakentamia ostoskeskuksia löytyy ympäri maata. Norjassa on myös Skandinavian suurin ostoskeskus Sandvika Storsenter, joka sijaitsee 15 minuutin junamatkan päässä Oslon ulkopuolella. Oslosta löydät Byporten Retail Senterin, Oslo Cityn ja Guneriusin välittömästi Oslo S -rautatieaseman läheltä, sekä Paléetin ja Arkadenin ostoskeskukset Karl Johans Gatessa sekä muutaman ostoskeskuksen ja ostoskeskuksen kauempana.

"Hyvien löytöjen" saaminen ja neuvotteleminen paheksutaan, eivätkä huoltotyöntekijät yleensä saa tarjota sinulle halvempaa hintaa – vain suuremmat tavarat, kuten autot, ovat alttiita tinkimiselle. Hinta, jonka näet, on hinta, jonka maksat. Jos haluat ostaa verovapaasti, on hyvä ottaa mukaan tarvittavat paperit. Useimmissa kaupoissa nämä lomakkeet ovat saatavilla, mutta se on fiksu varotoimenpide. Lisäksi, jos maksat luottokortilla, saatat joutua allekirjoittamaan kuitin, joka saattaa vaatia jonkinlaisen henkilötodistuksen; ajokortti tai passi hyväksytään. Rahatransaktioiden tiukan luonteen vuoksi näin on.

Pääsiäinen, joulu (jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä ovat kaikki tunnustettuja vapaapäiviä) ja "yhteinen loma" heinäkuussa ovat pääpyhiä. Toukokuussa on monia vapaapäiviä, mukaan lukien perustuslain päivä (17. toukokuuta), joka on suuri kansallinen tapahtuma ja nähtävyys sinänsä.

Yleiset vapaapäivät (koulut ja yritykset ovat kiinni):

Useita norjalaisia ​​vapaapäiviä vietetään edeltävänä päivänä (pyhä lauantai, jouluaatto jne.). Kaupat suljetaan aikaisin jouluaattona ("julekveld", "julaften"), uudenvuodenaattona ("nyttrsaften"), pyhän lauantaina ("pskeaften") ja helluntaita edeltävänä lauantaina ("pinseaften"). Norjalaiset juhlivat juhannusta myös johanneksenpäivänä, 24. kesäkuuta, rakentamalla kokon myöhään illalla edellisenä iltana - "St.Eve". John's ("St.Hansaften" tai "Jonsokaften").

Norjalaiset ovat yleensä suvaitsevaisia ​​ja ennakkoluulotonta, ja ulkomaisten matkailijoiden tulisi olla tietoisia siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. On tärkeää muistaa, että Norja on ehkä maailman oikeudenmukaisin valtio. Käyttäytymistä tavalla, joka antaa ymmärtää, että jompikumpi osapuoli on huonompi tai parempi, pidetään erittäin epäkohteliaana, ja rahan tai mahdollisen aseman näyttämistä paheksutaan. Useimmat norjalaiset reagoivat positiivisesti väärinkäsityksiin tai mahdollisesti loukkaaviin huomautuksiin, ja lähes kaikki suhtautuvat myönteisesti ylistykseen koko kansakunnasta.

Toisaalta monet norjalaiset voidaan ymmärtää väärin ankarina ja epätoivottavina, koska he voivat olla tylyjä ja pieni keskustelu on heille vaikeaa. Tämä on vain kulttuurinen ero; kontaktin luominen tuntemattomiin, kuten keskustelu muiden bussikuljettajien kanssa, on epätavallista. Tämä ei koske junamatkoja tai suurkaupunkien ulkopuolella, kun uteliaisuudesta käydään pientä keskustelua. On tavallista keskustella vieraiden kanssa samalla reitillä, kun vaeltaa kaukaisilla alueilla.

Lisäksi norja on melko yksinkertainen kieli. Aiemmin yleinen kohteliaan pronominin sekä kohteliaiden lauseiden ja termien käyttö päivittäisessä ympäristössä on nykyään hyvin harvinaista, joten älä järkytä, jos vieraita kieltä puhuva norjalainen käyttää hyvin tuttua kieltä. Kun teet ostoksia, kirjaudut sisään hotelleissa ja muissa vastaavissa olosuhteissa, käytä rentoa kieltä, mutta älä odota pientä keskustelua. Vaikka norjalla ei ole suoraa vastinetta miellyttämiseen (saksalainen bitte), ihmiset voivat sanoa unnskyld (anteeksi) saadakseen huomiosi. Toisaalta Norjassa on tapana osoittaa kiitollisuutta erilaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi omakotitalossa on tapana ilmaista kiitollisuutta ateriasta (takk för maten); virallisemmissa yhteyksissä "kiitos" seuraa usein kädenpuristus. Esimerkiksi yhteisen ruokailun tai matkustamisen jälkeen useat norjalaiset ilmaisevat kiitollisuutensa erinomaisesta seurasta. Monet norjalaiset ovat myös kiitollisia siitä, että tapasimme viimeksi esimerkiksi muutama päivä juhliin osallistumisen jälkeen.

Yleensä norjalainen kulttuuri on äärimmäisen rentoa, ja norjalaiset puhuvat toisilleen yleensä yksinomaan etunimellä, elleivät virallisissa tapaamisissa. Satunnainen kulttuuri ei ole sama kuin Etelä-Euroopassa; Tapaamisista myöhästyminen on epäkohteliasta, samoin kuin äänekäs jutteleminen, liian läheinen suhde tuntemattomien kanssa ja malttinsa menettäminen. Kun astut sisään norjalaiseen taloon, on perinteistä ottaa kengät pois; pakkasella tämä on usein vaatimus.

Norjalaisten maine kylminä ja epätoivottavina voi johtua erittäin monimutkaisesta kirjoittamattomasta käyttäytymissäännöstä, joka sisältää monia ilmeisiä epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi vaikka on harvinaista luoda katsekontaktia tuntemattomiin joukkoliikenteessä kuten busseissa, päinvastoin on totta, kun tavataan norjalaisia ​​ulkoiluun, kuten vaellukseen tai hiihtoon: retkeilijän tai hiihtäjän tervehtiminen on odotettavissa, jos näin ei tehdä. pidetään usein erittäin epäkohteliaana. Toinen ulkomaalaisia ​​vieraita usein hämmentävä ilmiö on alkoholin tehtävä sosiaalisissa suhteissa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sitä kuvataan parhaiten öljyksi, jonka avulla norjalaiset voivat tavata ja muodostaa kosketuksen ilman liiallista kitkaa. Onneksi turistit ovat vapaita useimmista tai kaikista sosiaalisista standardeista, ja norjalaiset ovat yleensä tietoisia sosiaalisten normien epäjohdonmukaisuudesta ja ovat niistä huvittuneet.

Kivimurtumien rakentaminen erämaahan, kalliorannalle ja vuoristoreiteille on tulossa suositummaksi turistien keskuudessa. Kivikiviä käytetään osoittamaan reittejä, vaikka ne saattavat pettää vaeltajia. Kaikkeja pystyttävät vierailijat valitsevat usein kiviaitojen kiviä, joista osa on kulttuuriomaisuutta, kun taas toisia käytetään poroille, lampaille tai lehmille. On itse asiassa laitonta peukaloida luontoa tällä tavalla, jopa yksittäisellä kivellä.

Norjalaisia ​​pidetään myös melko isänmaallisina. Lippua käytetään usein yksityisissä juhlissa (kuten vuosipäivät ja häät), ja monet ihmiset lentävät sitä yleisinä vapaapäivinä. Useimmat norjalaiset ovat ylpeitä kansakunnastaan, etenkin mitä tulee luontoon ja maan taloudelliseen hyvinvointiin. Toukokuun 17. päivä, perustuslakipäivä, saattaa olla hieman ylivoimainen vierailijoille, sillä kansakunta on liputettu, ihmiset pukeutuvat parhaisiin vaatteisiinsa ja juhlivat koko päivän. Norjalainen nationalismi puolestaan ​​​​on yleensä ylpeydenilmaus vauraassa yhteiskunnassa elämisestä, eikä se ole millään tavalla vastakkainasettelua.

Pukeudu ja yritä sanoa gratulerer med dagen (kirjaimellisesti "onnittelut päivästä") kaikille, jotka kohtaat perustuslakipäivänä, niin saat varmasti saman reaktion ja näet paljon hymyjä, vaikka et olisikaan norjalainen kaikki. Norjalaiset nauttivat siitä, että koululaiset ja perheet marssivat sotilaiden sijaan perustuslakipäivän paraateissa. On myös mainittava, että 17. toukokuuta juhlitaan vuoden 1814 perustuslain vuosipäivää, joka vahvisti Norjasta liberaalin demokratian; perustuslaki on edelleen voimassa.

Norjalainen maatilakulttuuri on edelleen läsnä modernissa norjalaisessa kulttuurissa. Se sai aikaan voimakkaan romanttisen isänmaallisen liikkeen 2016-luvulla, joka saattaa näkyä norjan kielessä ja mediassa vielä tänäkin päivänä. Norjalainen kulttuuri kukoisti kansallismielisten pyrkimysten perustaa autonominen identiteetti kirjallisuuteen, taiteeseen ja musiikkiin. Tämä pätee edelleen esittävien taiteiden alalla, samoin kuin valtion rahoituksen seurauksena näyttelyille, kulttuurialoitteille ja taideteoksille.

Norja on edistyksellinen valtio, joka on säätänyt lakeja ja politiikkaa naisten, vähemmistöjen ja LGBT-oikeuksien edistämiseksi. Norjan naisten oikeuksien yhdistyksen perusti vuonna 1884 171 merkittävää henkilöä, mukaan lukien viisi pääministeriä liberaali- ja konservatiivisista puolueista. He menestyivät kampanjoissaan naisten koulutuksen, äänioikeuden, työoikeuden ja muiden tasa-arvolakien puolesta. Sukupuolten välinen tasa-arvo nousi hallituksen esille 1970-luvulla, kun sukupuolten tasa-arvoa edistävä julkinen elin perustettiin, ja siitä kehittyi tasa-arvo- ja syrjinnänvastainen valtuutettu. Kansalaisjärjestöillä on edelleen merkittävä rooli, ja naisten oikeuksien järjestöt on nyt organisoitu kattojärjestön Norwegian Women's Lobby alle.

Norjan perustuslakia muutettiin vuonna 1990 siten, että Norjan monarkialle annettiin ehdoton ensisijaisuus, mikä tarkoittaa, että vanhin lapsi on sukupuolesta riippumatta etusijalla perimysjärjestyksessä. Koska se ei ollut takautuva, nykyinen valtaistuimen perillinen on kuninkaan vanhin poika eikä hänen vanhin lapsensa. Norjan perustuslain pykälän 6 mukaan "ennen vuotta 1990 syntyneiden osalta miehen tulee olla etusijalla tyttöön nähden".

Vuosituhansien ajan Skandinavian ja Venäjän hallitsevat sivilisaatiot, jotka väittävät omistavansa saamelaisalueet, ovat syrjineet ja pahoinpidellyt saamelaisia. Saamelaiset eivät ole koskaan olleet yhtenäinen yhteisö tietyllä Lapin alueella. Maailman yhteisö on tuominnut Norjaa ankarasti sen norjalaisuuspolitiikasta ja maan alkuperäiskansojen syrjinnästä. Siitä huolimatta Norja oli ensimmäinen valtio, joka tunnusti ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen 169, jota YK ehdotti vuonna 1990.

LGBT-oikeuksien osalta Norja oli ensimmäinen maa maailmassa, joka hyväksyi homojen ja lesbojen oikeudet turvaavan syrjinnän vastaisen lain. Norjasta tuli toinen valtio, joka laillisti samaa sukupuolta olevien parien siviililiitot vuonna 1993, ja Norjasta tuli kuudes maa, joka tarjosi samaa sukupuolta oleville pareille täyden avioliiton tasa-arvon 1. tammikuuta 2009. Norja on isännöinyt vuotuista Oslon Freedom Summit -konferenssia. ihmisoikeuksien kannattaja, kokous, jota The Economist luonnehtii "matkalla kohti Davosin talousfoorumin ihmisoikeusvastinetta".

Uskonnon ja valtion erottaminen tapahtui Norjassa paljon myöhemmin kuin muualla Euroopassa, eikä se ole vieläkään täydellinen. Norjan parlamentti päätti vuonna 2012 antaa Norjan kirkolle lisää autonomiaa, mikä vahvistettiin perustuslakimuutoksella 21. toukokuuta 2012. Vuoteen 2012 asti lainsäätäjien piti olla luterilaisen kirkon jäseniä ja vähintään puolet papistosta oli oltava luterilaisen kirkon jäseniä. kristillisen valtiokirkon jäseniä. Koska Norjan kirkko on valtionkirkko, sen papit ovat valtion työntekijöitä, samoin kuin keskus- ja maakuntien kirkkohallinto. Kuninkaallisen perheen jäsenten on oltava luterilaisen kirkon jäseniä.

Norjalainen elokuva on saanut kansainvälistä tunnustusta. Tutkimusmatkan dokumenttielokuva Kon-Tiki (1950) sai amerikkalaisen Oscar-akatemian palkinnon. Arne Skouenin Nine Lives oli ehdolla, mutta ei voittanut vuonna 1959. Ivo Caprinon animaatioelokuva Flklypa Grand Prix (englanniksi: Pinchcliffe Grand Prix) on myös huomionarvoinen. Vuonna 1975 julkaistu elokuva perustuu norjalaisen sarjakuvapiirtäjä Kjell Aukrustin luomiin hahmoihin. Se on kaikkien aikojen suosituin norjalainen elokuva.

Pathfinder (1987), Nils Gaupin tarina saamelaisista, oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi. Berit Nesheimin ohjaama The Other Side of Sunday oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1997.

Elokuvateollisuus on kukoistanut 1990-luvulla, ja vuosittain tuotetaan jopa 20 pitkää elokuvaa. Kristin Lavransdatter, joka perustuu Nobel-palkinnon voittajan kirjaan The Telegraphist, ja Gurin with the Foxtail olivat kaikki suuria hittejä. Knut Erik Jensen oli yksi menestyneimmistä uusista elokuvantekijöistä yhdessä Unettomuudesta tunnetun Erik Skjoldbjrgin kanssa.

Maata on käytetty myös useiden Hollywoodin ja muiden ulkomaisten elokuvien kuvauspaikkana, erityisesti The Empire Strikes Back (1980), jossa elokuvantekijät käyttivät Hardangerjkulen-jäätikköä jääplaneetan Hothin jaksojen kuvaamiseen. Siinä nähtiin upea lumitaistelu. Norja esiteltiin myös elokuvissa Die Another Day, Kultainen kompassi, Spies Like Us ja Heroes of Telemark sekä televisio-ohjelmissa Lilyhammer ja Vikings. The Spirit of Norway, lyhytelokuva, esitettiin Maelstromin aikana Norway Pavilionissa Epcotissa, joka on osa Walt Disney World Resortia Floridassa, Yhdysvalloissa. 5. lokakuuta 2014 vetovoima ja elokuva lopettivat toimintansa.

Romanttisten säveltäjien Edvard Griegin, Rikard Nordraakin ja Johan Svendsenin klassinen musiikki tunnetaan kaikkialla maailmassa, samoin kuin Arne Nordheimin nykymusiikki. Norjan klassisia taiteilijoita ovat yksi maailman tunnetuimmista pianisteista Leif Ove Andsnes, erinomainen sellisti Truls Mrk ja legendaarinen wagnerilainen laulaja Kirsten Flagstad.

1990-luvun lopulta lähtien norjalainen black metal on vaikuttanut maailmanlaajuiseen musiikkiin. Norjan black metalin, lo-fi-, synkän ja alkeellisen heavy metal -tyylin, vienti on kasvanut 1990-luvulla Emperorin, Darkthronen, Gorgorothin, Mayhemin, Burzumin ja Immortalin kaltaisten bändien ansiosta. Viime aikoina bändit kuten Enslaved, Kvelertak, Dimmu Borgir ja Satyricon ovat kehittäneet genren nykypäivään säilyttäen samalla maailmanlaajuisia seuraajia. Useat kirkonpoltot ja kaksi suurta murhatapausta olivat 2016-luvun alun black metal -liikkeeseen liittyvien kiistanalaisten tapausten joukossa.

Norjan jazzkulttuuri kukoistaa. Kansainvälisesti tunnettuja muusikoita ovat Jan Garbarek, Terje Rypdal, Mari Boine, Arild Andersen ja Bugge Wesseltoft, kun taas Paal Nilssen-Love, Supersilent, Jaga Jazzist ja Wibutee ovat uudempia sukupolvia.

Norjalla on rikas kansanmusiikkiperintö, joka on edelleen suosittua. Hardanger-viulunsoittajat Andrea Een, Olav Jrgen Hegge ja Annbjrg Lien sekä laulajat Agnes Buen Garns, Kirsten Brten Berg ja Odd Nordstoga ovat kuuluisimpia kansantaiteilijoita.

Muita tunnettuja bändejä ovat A-ha, Röyksopp, Ylvis ja Maria Mena. A-ha sai kansainvälistä huomiota ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä. 1990- ja 2000-luvuilla ryhmä säilytti paikallisen vetovoimansa ja on jatkanut menestystä Norjan ulkopuolella, erityisesti Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Brasiliassa.

Useat norjalaiset säveltäjät ja tuotantoryhmät ovat osallistuneet muiden maailmanlaajuisten muusikoiden musiikkiin viime vuosina. Norjalainen tuotantoyhtiö Stargate on työskennellyt muun muassa Rihannan, Beyoncén, Shakiran, Jennifer Lopezin ja Lionel Richien kanssa. Espen Lind on kirjoittanut ja tuottanut kappaleita artisteille, kuten Beyoncé, Lionel Richie ja Leona Lewis. Rihanna ja Lovebugs ovat molemmat äänittäneet Lene Marlinin kirjoittamia kappaleita.

Norjassa järjestetään ympäri vuoden lukuisia musiikkitapahtumia eri puolilla kansakuntaa. Norjassa on yksi maailman suurimmista extreme-urheilumusiikin festivaaleista, Ekstremsportveko, joka järjestetään vuosittain Vossissa. Oslossa järjestetään monia festivaaleja, mukaan lukien yafestivalen ja by:Larm. Oslossa järjestettiin kesäparaati saksalaisen rakkausparaatin tyyliin. Oslo pyrki jäljittelemään ranskalaista musiikkitapahtumaa Fête de la Musique vuonna 1992. Tapahtuman perusti Fredrik Carl Strmer. Jo ensimmäisenä toimintavuotena ”Musikkens Dag” veti tuhansia ihmisiä ja taiteilijoita Oslon kaduille. Musikkfest Oslo on korvannut "Musikkens Dagin".

Norjalla on pitkä historia puurakentamisessa sen laajojen metsien vuoksi. Monet nykypäivän kiehtovimmista uusista rakenteista on rakennettu puusta, mikä osoittaa materiaalin jatkuvan houkuttelevuuden norjalaisten suunnittelijoiden ja rakentajien keskuudessa.

Kirkot rakennettiin sen jälkeen, kun Norja kääntyi kristinuskoon noin 1,000 vuotta sitten. Merkittävimmille rakennuksille kiviarkkitehtuuri tuotiin Euroopasta alkaen Trondheimin Nidarosin katedraalin rakentamisesta. Koko Norjassa rakennettiin varhaiskeskiajalla puisia sauvakirkkoja. Osa niistä on säilynyt, ja ne muodostavat Norjan ainutlaatuisimman panoksen arkkitehtuurin historiaan. Urnesin sauvakirkko sisäpuolella Sognefjordissa on hyvä esimerkki, ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Bergenin Bryggen Wharfin rakennukset, joka on myös maailman kulttuuriperintökohteiden luettelossa, ovat toinen huomionarvoinen esimerkki puuarkkitehtuurista, joka koostuu sarjasta korkeita, ohuita puurakenteita laiturin varrella.

Kaupungit ja kaupungit, kuten Kongsberg ja Rros, perustettiin Tanskan valtakunnan alaisuuteen 17-luvulla. Kaupunkiin rakennettiin barokkityylinen kirkko. Rrosin perinteisiä puurakenteita on säilynyt.

Oslosta tuli pääkaupunki, kun Norjan liitto Tanskan kanssa katkesi vuonna 1814. Christian H. Grosch oli arkkitehti, joka loi Oslon yliopiston ensimmäiset osat, Oslon pörssin ja monet muut tuon varhaisen kansallisen aikakauden aikana rakennetut rakenteet ja kirkot.

Lesund rakennettiin jugendtyyliin ranskalaisten vaikutteiden innoittamana 1930-luvun alussa. 2016-luku, jolloin funktionalismi hallitsi ylintä aikaa, oli norjalaisen arkkitehtuurin kulta-aikaa. Norjalaiset arkkitehdit ovat saavuttaneet maailmanlaajuista suosiota vasta 2016-luvun lopulla. Stein Halvorsonin ja Christian Sundbyn suunnittelema Kárájohkan saamelaisparlamentti on yksi Norjan upeimmista nykyaikaisista rakenteista. Sen puinen keskustelukammio on abstrakti esitys lavvosta, perinteisestä paimentolaissaamelaisten käyttämästä teltasta.

Pitkän aikaa Saksan ja Hollannin taideteokset sekä Kööpenhaminan vaikutteet hallitsivat norjalaista taidekuvaa. Omalaatuinen norjalainen aikakausi alkoi 1788-luvulla, aluksi muotokuvilla ja myöhemmin upeilla maisemilla. Dresdenin koulukunnan jäsen Johan Christian Dahl (1857–2016) palasi maalaamaan maisemia Länsi-Norjassa ja määritteli ensimmäistä kertaa norjan maalaustaiteen.

Hiljattain Tanskasta itsenäistynyt Norja kannusti maalareita vahvistamaan norjalaista identiteettiään erityisesti maisemamaalauksen kautta, jonka tekivät taiteilijat, kuten Hans Guden alaisuudessa kouluttautunut naismaalari Kitty Kielland ja Harriet Backer, toinen naisimpressionististen maalareiden pioneeri. Impressionisti Frits Thaulow ja prostituoituista maalauksistaan ​​tunnettu realismimaalari Christian Krohg saivat molemmat inspiraationsa Pariisin taidemaailmasta.

Edvard Munch on symbolisti/ekspressionistinen taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten maalauksestaan ​​Huuto, jonka uskotaan symboloivan nykyajan miehen levottomuutta.

Muita merkittäviä maalareita ovat Harald Sohlberg, uusromanttinen taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten Rros-maalauksistaan, ja Odd Nerdrum, figuratiivinen taidemaalari, joka väittää, että hänen työnsä on kitssiä eikä taidetta.

Norjan kulinaariset perinteet heijastavat vanhoja merenkulun ja maatalouden perinteitä, mukaan lukien lohi (tuore ja suolattu), silli (marinoitu tai marinoitu), taimen, turska ja muut merenelävät, joita tasapainottavat juustot, maitotuotteet ja tumma/tumma leipä.

Lefse on norjalainen perunaleipä, jonka päälle laitetaan usein runsaasti voita ja sokeria lomien aikana. Lutefisk, smalahove, pinnekjtt, raspeball ja frikl ovat joitain tyypillisiä norjalaisia ​​aterioita.

Suosittuja urheilulajeja Norjassa ovat liittojalkapallo, ampumahiihto, murtomaahiihto, mäkihypyt ja vähäisemmässä määrin jääkiekko ja käsipallo. Norja on menestynein maa talviolympialaisten historiassa.

Yhdistysjalkapallo on aktiivisen jäsenyyden perusteella Norjan suosituin urheilulaji. Jalkapallo jäi ampumahiihdon ja murtomaahiihdon katsojahuippuun 2014–15 kyselyissä. [216] Suosituin sisäurheilulaji on jääkiekko. Naisten käsipallomaajoukkue on voittanut kaksi kesäolympialaista (2008, 2012), kolme maailmanmestaruutta (1999, 2011, 2015) ja kuusi Euroopan mestaruutta (1998, 2004, 2006, 2008, 2010, 2014).

Norjan jalkapallomaajoukkue on kilpaillut kolmessa FIFA:n maailmancupissa (1938, 1994 ja 1998) sekä yhdessä EM-kisoissa (2000). Norjan paras FIFA-luokitus on toinen, ja se on ollut kahdesti, vuosina 1993 ja 1995.

Shakki on tulossa suositummaksi Norjassa. Nykyinen maailmanmestari on Magnus Carlsen. Norjassa on noin kymmenen suurmestareita ja 29 kansainvälistä mestaria.

Norja lähetti urheilijoita alun perin kilpailemaan olympialaisiin vuonna 1900, ja sen jälkeen on lähettänyt kilpailijoita kaikkiin kisoihin lukuun ottamatta vuoden 1904 olympialaisia ​​ja vuoden 1980 kesäolympialaisia ​​Moskovassa, jolloin he osallistuivat amerikkalaisten johtamaan boikottiin. Ampumahiihtäjä Ole Einar Bjrndalen ja murtomaahiihtäjät Marit Bjrgen ja Bjrn Dhlie ovat kaksi tunnettua norjalaista talviurheilijaa.

Norjassa väkivaltarikosten määrä on suhteellisen alhainen. Automurrot ja polkupyörävarkaudet ovat yleisimpiä vierailijoiden kohtaamia rikoksia. Taskuvarkaat ovat myös kasvava ongelma pääkaupunkiseudulla koko kesän, vaikkakaan ei niin paljon kuin Euroopan suurissa kaupungeissa. Omaisuudesta on aina hyvä huolehtia, mikä tarkoittaa, että kalliita esineitä ei koskaan jätetä autoon näkyville ja pyöräsi kiinnitetään turvallisesti.

Sinkkunaisten ei pitäisi kohdata vähän ongelmia, mutta tervettä järkeä suositellaan puolenyön jälkeen.

Norja on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Poliisia ja muita virkamiehiä ei voida lahjoa; siksi matkustajia kehotetaan voimakkaasti välttämään kaikenlaista lahjontaa.

Norjassa on yksi poliisi ("politi"). Esimerkiksi rikollisuuden, kansallisen turvallisuuden, vakavien onnettomuuksien, kadonneiden ihmisten, liikenteenvalvonnan, passien ja maahanmuuton valvonnan aloilla poliisivoimat ovat hallituksen toimivaltaa. Useimmat kaupungit työllistävät myös kunnallisia pysäköintivartijaa, vaikka heidän valtansa rajoittuu autojen sakkojen määräämiseen ja poistamiseen.

Sähköautoja käytetään laajalti Norjassa, erityisesti kaupungeissa. Nämä ajoneuvot ovat erittäin hiljaisia, ja jalankulkijoiden tulisi ylittää moottoriteitä ja katuja silmillään eikä korvillaan.

Ulkoturvallisuus

Luonto sisältää eniten odottamattomia vaaroja matkailijoille. Joka vuosi suuri määrä vieraita loukkaantuu tai murhataan vuorilla tai merillä, yleensä huomiotta jääneiden varoitusten seurauksena. Älä esimerkiksi lähesty jäätikön rintamaa, suuria aaltoja rannalla tai suurta vesiputousta, ellet tiedä mitä olet tekemässä, äläkä mene jäätiköille ilman asianmukaista koulutusta ja varusteita.

Norjassa asuu pieni määrä vaarallisia luonnonvaraisia ​​lajeja. Suurin osa villieläimiin liittyvistä kuolemantapauksista ja loukkaantumisista johtuu auton törmäyksistä joko ison hirven tai pienemmän punahirven kanssa. On myös syytä huomata, että tietyillä maaseutualueilla voidaan havaita vaeltavan tai lepäävän tiellä lampaita, vuohia, lehmiä ja poroja.

Huippuvuorilla on omat sääntönsä ja suojatoimensa, eikä sinun pitäisi koskaan mennä Longyearbyenin ulkopuolelle ilman, että joku ryhmästäsi kantaa ampuma-asetta. Huippuvuorten jääkarhut ovat todellinen ja erittäin tappava uhka valmistautumattomille, sillä kuolemantapauksia ja/tai loukkaantumisia tapahtuu lähes joka vuosi. Täällä on enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Huippuvuoret on herkkä, kuiva pohjoinen tundra, jossa on laajoja alueita, joita ihmiskunta ei ole läheskään tutkinut. Nykyinen ehdotus on, että muut kuin paikalliset turistit osallistuvat vain aikataulun mukaisiin matkoihin. Lain rikkominen, eläinten häiritseminen tai vastuuttomuus voi johtaa sakkoon ja/tai saaristosta karkotukseen. Tästä huolimatta, jos saavut valmistautuneena ja käytät maalaisjärkeä, vierailustasi tulee yksi ikimuistoisimmista koskaan. Huippuvuoren ympäristö, maisemat ja historia ovat aivan upeita.

Mitä tulee muihin Manner-Norjan villieläimiin, ruskeakarhua ja susia on tavattu luonnossa vain muutamia hyvin harvinaisia. Manner-Norjassa ei ole jääkarhuja, vaan jääkarhut vaeltavat kaduilla, toisin kuin muualla yleisesti oletetaan. Skandinavian ruskeakarhu on lempeä laji, joka yleensä pakenee ihmisiä. Joka tapauksessa vierailijat eivät todennäköisesti pääse näkemään yhtä Norjan noin 50 elossa olevasta ruskeakarhusta. Norjan sudet eivät uhkaa ihmisiä. Yleisesti ottaen Norjassa ei tarvitse olla huolissaan vaarallisista vuorovaikutuksista luonnonvaraisten eläinten kanssa.

Retkellessäsi tai hiihtäessäsi varaudu nopeaan sään muutokseen, joka voi tapahtua nopeasti Norjassa. Jos olet epävarma säästä, kysy paikalliselta tai käy opastetulla kierroksella. Norjan erämaassa on tarkoitus pärjätä omatoimisesti, joten et näe aitoja tai varoituskylttejä edes vaarallisimmilla alueilla. Muista, että lumivyöryt ovat usein. Pysy hiihtäessäsi merkityillä rinteillä, ellet tiedä tarkasti mitä olet tekemässä. Usko kahdesti, jos luulet tietäväsi mitä olet tekemässä. Vuoden 2011 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 12 ihmistä kuoli lumivyöryissä Norjassa.

Merellä

Norjan laaja rannikko on elämys matkailijoille, mutta se on myös vaarallinen alue. Massiiviset aallot, jotka keräävät voimaa Atlantin yli, törmäävät liukkaita kiviä ja laattoja vastaan ​​ulkorannan ympärillä. Joka vuosi vierailijat loukkaantuvat vakavasti ja joissain tapauksissa kuolevat yrittäessään surffata suurilla aalloilla rannoilla. Monet vierailijat poistuvat suojeltuilta vesiltä ja lähtevät avomerelle pienissä veneissä; joka vuosi turisteja pelastetaan merellä, ja jotkut jopa hukkuvat.

Jäätiköt

Jäätiköt ovat yksi vaarallisimmista paikoista Norjassa turisteille. Älä koskaan aliarvioi jäätikön vahvuutta. Pidä silmällä varoitusosoittimia. Älä koskaan lähesty jäätikön rintamaa. Jäätikkö ei ole kiinteä jääpala; se liikkuu jatkuvasti ja suuria paloja katkeaa säännöllisesti.

Astu jäätikölle vain asianmukaisilla varusteilla ja pätevän paikallisen oppaan kanssa. Valkoinen lumi heijastuu auringonsäteet, joten käytä aurinkovoidetta suojaamaan ihoa. Ota mukaan lämpimät vaatteet jäätikköretkille.

Tiellä

Jos haluat kulkea vuorten halki ajoneuvolla (esimerkiksi matkustaa Oslosta Bergeniin) talvikaudella, sinun on oltava hyvin varusteltu. Olosuhteet ovat vaikeat. Pidä aina täysi tankki bensaa ajoneuvossa sekä lämpimiä vaatteita, ruokaa ja juomaa. Tarkista, että renkaasi sopivat talviolosuhteisiin (nastalliset tai nastattomat talvirenkaat, ”ympärivuotiset” renkaat ovat riittämättömät) ja että sinulla on tarvittavat valmiudet ajaa lumisella ja kylmällä säällä. Tiet ovat usein tukossa huonon sään vuoksi. Lisätietoja tieolosuhteista ja sulkuista saat soittamalla numeroon 175 Norjassa tai katsomalla Norjan valtion tieviranomaisen online-tieraportteja [2] (vain norjaksi). Muista, että kaikilla reitin osilla ei ole matkapuhelinpalvelua.

Hätänumerot

Jos olet epävarma, mihin numeroon sinun pitäisi soittaa, 112 on kaikkien pelastuspalvelujen keskusnumero, joka yhdistää sinut oikeaan osastoon.

Muut kuin hätäpuhelut tulee ohjata poliisilaitokselle numeroon 02800. Soita 116117 ei-hätäapua varten.

Numeron 1412 soittaminen yhdistää kuulovammaisen hätäkeskukseen, jos he käyttävät tekstipuhelinta.

Falck (puh. 02222) ja Viking tarjoavat apua tiellä (puh. 06000). AAA:n jäsenet voivat ottaa yhteyttä NAFiin numeroon 08505. Liikennekolaritilanteessa sinun tulee ottaa yhteyttä poliisiin vain, jos joku loukkaantuu tai jos tapahtuma aiheuttaa liikenneruuhkaa. Jos vauriot ovat vain autoissa, poliisi ei puutu asiaan.

Norjan veden laatu on yleisesti ottaen hyväksyttävä, ja vesijohtovesi on aina juomakelpoista (paitsi laivoissa, junissa jne.).

Ruokamyrkytys on harvinaista vierailijoiden keskuudessa julkisten keittiöiden korkean puhtaustason vuoksi.
Kesällä Norjassa voi olla melko lämmintä, joten pakkaa mukaan lämpimät vaatteet (villapaita, tuulitakki/vedenpitävä takki), jos niistä on hyötyä. Sää on vaikea ennustaa, ja kesällä saatat kohdata merkittäviä säävaihteluita koko vierailusi ajan.

Korkeilla vuorilla (metsän yläpuolella) vaeltavien matkailijoiden tulee kantaa mukanaan urheiluvaatteita, jotka kestävät jopa nollan Fahrenheit-astetta (nolla C-astetta).

Norjassa on paljon apteekkeja. Nenäsumutetta ja reseptivapaata kipulääkettä (parasetamoli, aspiriini) on myös saatavilla supermarketeista ja huoltoasemilta.

Aurinko ei ole niin voimakas kuin Etelä-Euroopassa. Muista, että aurinko ei polta ihoasi kylmissä olosuhteissa (matala lämpötila tai tuuli). Pohjoisen ilma on usein puhdasta ja UV-tasot voivat olla voimakkaita matalasta auringonpaisteesta huolimatta. Muista, että aurinko on kirkkaampi korkeilla vuorilla ja säteily voimistuu lumikentillä ja vesipinnoilla tai niiden lähellä. Lumikentillä, jopa pilvisellä säällä, valo voi olla voimakasta. Älä aliarvioi pohjoisen auringon voimaa! Ota aurinkolasit mukaan, kun lähdet patikoimaan korkeilla vuorilla, hiihtämään keväällä tai menemään rannalle.

Punkkeja (fltt) esiintyy Etelä-Norjassa koko kesän. Pureman kautta ne voivat levittää Lymen tautia (borrelioosia) ja vakavampaa TBE:tä (puutiaisaivotulehdus). TBE on vaarallisin rannikolla Oslosta Trondheimiin. Vaikka tapaukset ovat harvinaisia ​​eivätkä kaikki punkit levitä sairauksia, on parasta käyttää pitkiä housuja shortsien sijaan, jos haluat kulkea paksun tai korkean ruohon läpi (tavallinen punkkien elinympäristö). Jos sinua puree punkki, voit hankkia apteekista erityiset punkkipinsetit sen poistamiseksi turvallisesti. Sairausvaaran minimoimiseksi poista punkki iholtasi mahdollisimman pian ja mieluiten punkkipinseteillä. Jos punkin pureman ympärille alkaa muodostua punaisia ​​renkaita tai jos sinulla on muita punkkiin liittyviä oireita, sinun tulee hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian. Punkit ovat mustia, joten jos käytät kirkkaita vaatteita, voit nähdä ne paremmin.

Norjassa on vain yksi myrkyllinen käärme: eurooppalakki (hoggorm), jonka selässä on ainutlaatuinen siksak-kuvio. Käärme ei ole yleinen, mutta sitä voidaan tavata aina napapiirille saakka Norjassa (paitsi korkeimpia vuoria ja vähän auringonpaistetta). Vaikka sen purema on harvoin kuolemaan johtava (pieniä lapsia ja allergisia henkilöitä lukuun ottamatta), ole kesällä varovainen, varsinkin kun vaeltelet metsässä tai avoimilla pelloilla. Hakeudu lääkärin hoitoon, jos käärme on purenut sinua. Puremisen todennäköisyys on kuitenkin erittäin pieni, koska sumppuri pelkää erittäin paljon ihmisiä.

Mene paikalliseen ”Legevaktiin” (päivystyspoliklinikalle/potilaita hoitava lääkäri ilman ajanvarausta) 116 117 pienten vammojen ja sairauksien varalta. Kaupungeissa tämä on yleensä valtion palvelu, joka sijaitsee keskeisellä paikalla; odottaa monta tuntia. Syrjäisillä alueilla on yleensä otettava yhteyttä päivystävään ”piirilääkäriin”. Soita valtakunnalliseen toksiinitietotoimistoon numeroon +47 22 59 13 00, jos sinulla on kysyttävää myrkyistä (sienistä, kasveista, lääkkeistä tai muista aineista).