Tunisian väkiluvun arvioidaan olevan hieman alle 10.8 miljoonaa vuonna 2013. Hallitus on tukenut onnistunutta perhesuunnitteluohjelmaa, joka on pudottanut väestönkasvun runsaaseen prosenttiin vuodessa, mikä on osaltaan edistänyt Tunisian taloudellista ja sosiaalista vakautta.
Etniset ryhmät Tunisiassa
Sosiologisesti, historiallisesti ja genealogisesti Tunisian väestö koostuu pääasiassa arabeista, berbereistä ja turkkilaisista. Ottomaanien vaikutus on ollut merkittävin turkkilais-tunisialaisen yhteisön perustamisessa, mutta myös muita kansoja, jotka ovat muuttaneet Tunisiaan eri aikoina, ovat olleet Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, foinikialaiset (puunilaiset), juutalaiset ja ranskalaiset. uudisasukkaat. Siitä huolimatta vuonna 1870 ero arabiankielisten massojen ja turkkilaisen eliitin välillä oli hämärtynyt, ja nykyään ylivoimainen enemmistö noin 98 prosentista tunnistaa itsensä yksinkertaisesti arabeiksi. Sillä on myös pieni puhdas berberiyhteisö (1 % tai vähemmän), joka on keskittynyt Daharin vuoristoon ja Djerban saarelle kaakkoisosassa sekä Khroumiren vuoristoiselle alueelle luoteisosassa.
19-luvun lopulta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Tunisiassa asui suuri joukko ranskalaisia ja italialaisia, mutta melkein kaikki nämä ihmiset, samoin kuin juutalainen väestö, lähtivät Tunisian itsenäistymisen jälkeen. Tunisian juutalaisten historia ulottuu noin 2,000 vuoden taakse. Juutalaisten määräksi vuonna 1948 on arvioitu 105,000 2013, mutta vuonna 900 niitä oli enää noin 2016.
Historiallisesti ensimmäiset tunnetut ihmiset nykyisen Tunisian alueella ovat olleet berberit.
Reconquistan ja ei-kristityjen ja moriskojen karkotuksen jälkeen Espanjasta saapui myös monia espanjalaisia muslimeja ja juutalaisia.
Uskonto Tunisiassa
Suurin osa Tunisian väestöstä (noin 98 %) on muslimeja, kun taas noin 2 % on kristittyjä, juutalaisia ja muita. Suurin osa tunisialaisista kuuluu sunni-islamin Maliki-haaraan, jonka moskeijat on helppo tunnistaa niiden neliömäisistä minareetteista. Turkkilaiset toivat kuitenkin mukanaan ottomaanien vallan aikaisesta Hanafi-koulusta, joka on säilynyt tähän päivään asti turkkilaista alkuperää olevien perheiden keskuudessa, ja heidän moskeijoissaan on perinteisesti kahdeksankulmaisia minareetteja. Sunnit muodostavat enemmistön, ja ei-uskontoiset muslimit ovat toiseksi suurin muslimien ryhmä, jota seuraavat amazigh-ibadiitit.
Tunisiassa on suuri kristillinen yhteisö, jossa on noin 25,000 22,000 seuraajaa, joista suurin osa on katolilaisia (15 2007) ja vähemmässä määrin protestantteja. Berberkristityt asuivat Tunisiassa 900-luvun alkuun asti. Vuoden 39 kansainvälisen uskonnonvapausraportin mukaan tuhannet Tunisian muslimit ovat kääntymässä kristinuskoon. Juutalaisuus on 2,500 jäsenensä kanssa maan kolmanneksi suurin uskonto. Kolmannes juutalaisista asuu pääkaupungissa ja sen ympäristössä. Loput heistä asuvat Djerban saarella, jossa on 2016 synagogaa, joissa juutalaisyhteisö on 2016 vuotta vanha, Sfaxissa ja Hammam-Lifissä.
Djerbassa, Gabèsin lahdella sijaitsevalla saarella, on El Ghriban synagoga, yksi maailman vanhimmista ja vanhin jatkuvasti käytössä oleva synagoga. Monet juutalaiset pitävät sitä pyhiinvaelluspaikkana, jossa ikänsä ja legendan, jonka mukaan synagoga rakennettiin Salomon temppelin kivistä, vuoksi juhlitaan kerran vuodessa. Itse asiassa Tunisiaa ja Marokkoa pidetään arabimaana, joka hyväksyy juutalaisen väestönsä eniten.
Perustuslaki julistaa islamin valtion viralliseksi uskonnoksi ja edellyttää, että presidentti on muslimi. Presidentin lisäksi tunisialaiset nauttivat korkeasta uskonnonvapaudesta, joka on perustuslakiin kirjattu ja suojattu oikeus, joka takaa ajatuksen, uskon ja uskonnon harjoittamisen vapauden.
Maassa on maallinen kulttuuri, jossa uskonto on erotettu paitsi poliittisesta myös julkisesta elämästä. Jossain vaiheessa vallankumousta edeltävänä aikana islamilaisen huivin (hijabin) käyttöä rajoitettiin valtion virastoissa sekä kaduilla ja julkisissa kokoontumisissa. Hallitus uskoi, että hijab oli "ulkomaalaista alkuperää oleva vaate, jolla on puolueellisia konnotaatioita". Tunisian poliisin kerrotaan häirinneen ja pidättäneen "islamilaiselta" näyttäviä miehiä (kuten parrakkaita miehiä) ja toisinaan pakotettu miehet ajamaan partaansa.
Vuonna 2006 Tunisian entinen presidentti ilmoitti "taistelevansa" hijabia vastaan, jota hän kuvailee "etnisiksi vaatteiksi". Moskeijat eivät saaneet pitää yhteisiä rukouksia tai oppitunteja. Vallankumouksen jälkeen valittiin kuitenkin maltillinen islamistinen hallitus, mikä johti suurempaan uskonnonvapauden harjoittamiseen. Se antoi tietä myös fundamentalististen ryhmien, kuten salafistien, nousulle, jotka vaativat sharia-lain tiukkaa tulkintaa. Ennahdhan maltillisen islamistisen hallituksen kaataminen johtui osittain Tunisian nykyhallituksen salaisen palvelun tavoitteista tukahduttaa fundamentalistiset ryhmät ennen kuin ne ehtivät toimia.
Yksittäiset tunisialaiset sietävät uskonnonvapautta eivätkä yleensä tiedustele henkilön henkilökohtaisia uskomuksia.